VALIKKO

Työnantajien jättijärjestö julkaisi koruttoman kyselyn, mutta mitä sen uutinen oikeastaan kenellekään kertoi

Teknologiateollisuus julkaisi eilen synkän tai synkältä kuulostaneen viestin sisältäneen kyselyn, jonka kärkeen järjestön itse nostama uutinen läpäisi mediaseulan käytännössä kaikkialla.

Myös Demokraatti kertoi ensin tiedotteeseen pohjautuen, että Teknologiateollisuuden jäsenkyselyyn vastanneista yrityksistä 40 prosenttia kertoo vähentävänsä investointeja Suomeen poliittisten lakkojen vuoksi.

Teollisuuden toimialojen yrityksistä hieman yli 14 prosenttia kertoi investointien vähenevän selvästi lakkojen takia. Reilut 25 prosenttia taas kertoi investointien vähenevän hieman.

Myöhemmin maanantaina Demokraatti julkaisi myös Teknologiateollisuuden erillisen tiedotustilaisuuden pohjalta uutisen, jossa järjestön pääekonomisti kommentoi kyselyn tulosta.

– On selvää, että poliittiset työtaistelut eivät paranna Suomen asemaa investointipäätöksissä. Annamme tarpeetonta etumatkaa kilpailijamaille, johtaja, pääekonomisti Petteri Rautaporras arvioi tilaisuudessa.

Rautaporras vastasi vielä Demokraatille, että varsinaisia yllätyksiä yrityskyselystä ei tullut ja tulokset olivat valitettavan odotuksenmukaiset.

Tekevätkö ne vähennyspäätöksiä jo kevään aikana lakkojen vuoksi vai myöhemmin jonkinlaiseksi kostoksi?

TEKNOLOGIATEOLLISUUS sai koruttomia vastauksia johdattelevaan kysymykseen, jonka Helsingin Sanomat jo aiemmin bongasi.

Kun kysymyksen muotoilee niin, että ”Tekeekö yrityksenne lakkojen takia vähemmän investointeja Suomeen lähivuosien aikana?” ja rajaa myös vastausvaihtoehdot vähenemistä korostaen (selvästi vähemmän, hieman vähemmän, vaikutus investointipäätöksiin on lopulta vähäinen), saa vastauksia, joissa väheneminen korostuu.

Siitä huolimatta reilu enemmistö vastasi, että vaikutus investointipäätökseen on lopulta vähäinen.

Lisäksi kyselyyn vastasi ”vain” noin joka kolmas Teknologiateollisuuden jäsenyrityksistä, eikä kyselyn otos ollut edustava.

KOKONAAN toinen kysymys nousi esiin kollegan huomautuksesta.

Miksi yritykset kertovat vähentävänsä investointeja syystä, jonka hallitus on tekemässä nykyisessä mitassa laissa kielletyksi?

Tekevätkö ne vähennyspäätöksiä jo kevään aikana lakkojen vuoksi vai myöhemmin jonkinlaiseksi kostoksi?

Tällä tietoa poliittiset lakot rajataan 24 tuntiin 1. heinäkuuta, mutta ilmassa on sitäkin, että rajausta pusketaan läpi jo vapuksi, jos mahdollista.

Miksi yritys jättäisi investoinnin tekemättä tulevaisuudessa poliittisten lakkojen takia, kun kyselyä tehtäessä 13-18. maaliskuuta hallituksen suunnitelmat olivat jo hyvin tiedossa?

Eikö yrityksissä todellakaan tiedetä, mitä maan hallitus on tekemässä vai eikö siellä uskota, että lakihanke menee läpi?

Vai onko hallituksen ajama 24 tunnin rajakin yritysten mielestä liikaa?

AVAINSANAT

Tältä eurovaalitaistelu näyttää Suomessa juuri nyt – SDP:n tavoite ei ole tuulesta temmattu, kun katsoo nimien taakse

  • EU-vaalit
  • 21.04.2024
  • 9:00
  • (Päivitetty: 22.04. 11:28)

SDP:n vaalivoitto kesän eurovaaleissa näyttää puolueen laskelmissa mahdolliselta ellei jopa todennäköiseltä. Tilanne on kuitenkin auki monennäköisille lopputuloksille.

Voitolla tarkoitan tässä kirjoituksessa lisäpaikkaa Euroopan parlamentista. Se on myös ääneen sanottu SDP:n vaalitavoite.

Politiikan hc-osastolla SDP:tä on epäilty ja listaa on pidetty suurten nimien osalta keskinkertaisena. Moni seikka puhuu kuitenkin puolueen puolesta.

TÄLLÄ hetkellä SDP:llä on kaksi EU-parlamentaarikkoa eli meppiä: Eero Heinäluoma ja Miapetra Kumpula-Natri, molemmat tahoillaan nimekkäitä ja vaikutusvaltaisia europoliitikkoja.

Heistä Heinäluoma oli viime EU-vaalien suomalainen ääniharava hurjalla 128 000 äänen potilla. Heinäluoma on ehdokkaana tälläkin kertaa ja arviona on, että hän säilyttää asemansa ainakin suosituimpana SDP:n ehdokkaana, vaikka tuskin toistaa edellisten vaalien äänipottia.

Kumpula-Natri tekee puolestaan paluun Suomen eduskuntaan EU-kauden päätyttyä. Ainakin hänelle haetaan puolueessa seuraajaa.

SDP sai lopulta ehdokaslistalleen kuusi istuvaa kansanedustajaa, ei hassumpaa. Heistä kaikki ovat vaalipiireissään tuhansia ääniä keränneitä poliitikkoja. Heistä joku tai jotkut ovat myös realistisia läpimenijöitä. Ehdolla on myös pari ns. varakansanedustajaa.

Loppusuoralla SDP:n listalle tuli lisää ehdokkaita väkirikkaalta Uudeltamaalta.

Koko maa yhtenä vaalipiirinä suosii huipputunnettuja nimiä kansallisella tasolla.

KÄYTÄNNÖSSÄ täysin poissuljettua on, että SDP menettäisi paikkoja, vaikkeivat eurovaalit kuulukaan historiallisesti SDP:lle otollisimpiin vaaleihin. 2014 puolue rojahti 12,3 prosenttiin, mutta sekin riitti kahteen paikkaan.

Tällä kertaa vaalimatematiikka vaikuttaa jopa suosiolliselta SDP:n näkökulmasta. Lisäpaikkaan riittää pyöreästi 16-18 % kannatus. Viime EU-vaaleissa SDP:n kannatus oli 14,6 %.

Vertailussa kannattaa muistaa, että SDP:n yleiskannatus edellisten EU-vaalien alla oli noin 18 % ja tällä hetkellä se huitelee yli 21 prosentissa, liki 22 prosentissa. Tuoreessa puoluebarometrissä SDP:lle mitattiin 17,3 % eurovaalikannatus.

Toive ja tavoite kolmannesta paikasta ei ole näillä mittareilla haihattelua.

EUROVAALIT eivät kuitenkaan ole eduskuntavaalit ja vaaleja käydään aina suhteessa muihin puolueisiin ja heidän ehdokkaisiinsa. Koko maa yhtenä vaalipiirinä suosii sinänsä huipputunnettuja nimiä kansallisella tasolla.

Kuinka monta sellaista SDP:llä on?

Heinäluoma totta kai. Moni kadunmies ja -nainen vaalipiiristä riippumatta on varmasti kuullut Maria Guzeninasta, vaikkei tietäisi hänen politiikastaan mitään. Some-tähtien puolelta Terapeutti-Villenä tunnettu Ville Merinen osaa tehdä kampanjaa perinteisen median ulkopuolella. Äänimäärä voi olla yllättävä, vaikka henkilö ei muutoin lukeutuisi oman elämänpiirin näkyvimpiin nimiin.

Viime kerralla meppejä valittiin vain 13, mutta näissä vaaleissa kaksi enemmän eli 15.

PONTTA puheille vaalivoitosta tarjoavat myös muutokset Suomesta valittavien europarlamentaarikoiden lukumäärässä.

Viime kerralla meppejä valittiin vain 13, mutta näissä vaaleissa kaksi enemmän eli 15.

Taustalla on ensinnäkin Ison-Britannian EU-ero brexit, joka toi Suomelle yhden paikan lisää kesken kuluvan vaalikauden. Lisäksi EU päätti kasvattaa meppien määrää parlamentissa, mikä tuo tulevista vaaleista alkaen vielä yhden paikan lisää myös Suomelle.

Paikalle tai paikoille löytyy toki ottajia kaikkialla.

Tuore eurobarometri on kuitenkin SDP:n vinkkelistä lohdullinen: sen perusteella suomalaisten kiinnostus kesän EU-vaaleihin on kasvanut jopa 20 prosenttiyksikköä edellisvaaleihin verrattuna. Ratkaisevaa tietysti on, minkä puolueen kannattajat ovat nyt intoutumassa vaaliuurnille.

Varmaa on se, ettei SDP ainakaan hyödy matalasta äänestysinnosta. Hallituspolitiikan yleinen epäsuosio ja SDP:n myötätuuli voivat heijastua myös eurovaaleihin ja nostaa osaltaan vaalihuumaa, vaikka paikat ovat jaossa nimenomaan EU-parlamenttiin.

MILTÄ muissa puolueissa sitten näyttää?

Ainakin eurovaalien perinteinen menestyjä kokoomus himoaa korkealla todennäköisyydellä neljättä meppiä. Ehdolla on kaksi nykyistä edustajaa sekä joukko kansanedustajia, muun muassa vahvasti EU-taustainen Aura Salla. Mika Aaltolakin hyppäsi puolueen eurovaalijunaan. Yleensä alhainen äänestysprosenttikin suosisi oikeistopuolueita.

Yleiskannatukseltaan valahtaneilla vihreillä on puolestaan kaikki työ pitää nykyiset kolme paikkaansa. Puolue haaveilee Pekka Haaviston mukaantulosta, ja hänet vihreät kyllä kipeästi tarvitsisikin. Viimeksi vihreät oli maan toiseksi suurin europuolue Ville Niinistön johdolla.

Vasemmistoliitolla on valovoimainen Li Andersson, jonka voimin puolueella on hyvät mahdollisuudet nostaa kannatustaan, mutta yli kymmeneen prosenttiin ja kahteen paikkaan on kyllä matkaa.

PERUSSUOMALAISETKIN on heittänyt puoluejohtoa ehdolle paremman vaalimenestyksen toivossa. Nykyisistä mepeistä EU-parlamenttiin varasijalta noussut Pirkko Ruohonen-Lerner hakee jatkoa. Värikkäälle Teuvo Hakkaraiselle puolue taas sanoi jyrkästi ei.

Perussuomalaisten pääkilpailija maaseudulla on keskusta, ja jos oikein huonosti menee, keskustalla voi olla tosissaan tekemistä säilyttää nykyiset kaksi paikkaansa. Eurooppaan haluavista ehdolla ovat muun muassa Katri Kulmuni ja Mika Lintilä ja luultavaa on, että se riittää.

Hallituksessa kannatuskatoa poteva RKP taas taistelee ainoasta paikastaan sinänsä kovien alueellisten nimien ja uskollisen äänestyskäyttäytymisen voimin: Eva Biaudet etelässä ja Anna-Maja Henriksson lännessä voivat niukin naukin riittää tuomaan paikan jommallekummalle, mutta toisinkin voi käydä.

Ehdokaslistat menevät kiinni tämän kuun lopussa ja joku yllätyskin on vielä mahdollinen, kun viimeisiä nimiä diilataan.

AVAINSANAT

Hallituksen veropommi jysähti – todellisina kärsijöinä taas kerran jotkut aivan muut kuin varakkaat

Arvonlisävero nousee 24 prosentista 25,5 prosenttiin ja korotusta maksavat kaikki. Vähätuloisille isku on jälleen kovempi kuin yhteiskunnan hyväosaisille.

Verotuksen osuus kehysriihen kolmen miljardin sopeutumistoimista on liki puolet, eli aiemmin puhuttu 1+2-malli ei toteutunut.

Hallituksen aiemmat leikkauspäätökset kohdistuivat etenkin pienituloisiin ja ylipäänsä erilaisten tukien saajiin, mutta arvonlisäveron nousua ja sillä kerättävää 1,2 miljardin pottia perustellaan sen kohdentumisella kaikkiin tuloista riippumatta. Lisäksi kahden ylimmän tuloluokan palkka- ja eläketulojen verotus kiristyy, millä hallitus korostaa kaikkien osallistumista.

Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, joka kohdistuu useimpien tavaroiden ja palvelujen kulutukseen. Jotkut yritykset voivat siirtää muutoksen hintoihin, toiset eivät. Jos ja kun korotus siirtyy hintoihin, ostaja maksaa.

Kaikille välttämättömän ruoan hintaa alvin korotus ei koske, sillä elintarvikkeet ovat alennetussa verokannassa.

Hallitus kauppaa muutosta oikeudenmukaisuudella, josta voidaan kuitenkin olla montaa mieltä.

SINÄNSÄ totta tietysti on, että alvin muutos koskettaa kaikkia ja varakkaiden, yli 88 200 euroa vuodessa tienaavien verotus vähän kiristyy.

Silti alvin korotuksen todellinen vaikutus on tälläkin kertaa raskaampi nimenomaan pienituloisille, jotka joutuvat katsomaan vielä aikaisempaakin tarkemmin, mihin rahansa laittavat.

Sikariporras tuskin edes huomaa muutosta kukkarossaan, vaikka se osuu yhtä lailla heihin. Elämässä kyse on käytössä olevista euroista, ei prosenteista.

Ja kuin kruunuksi perussuomalaisten bensapopulismille arvonlisäveron nousu tarkoittaa myös polttoaineiden hinnankorotusta, kuten Demokraatti jo aiemmin päivällä kertoi.

Vieläkö muistatte, kuinka perussuomalaisten varapuheenjohtaja Mauri Peltokangas kävi jopa aluevaaleja äänestyttämällä ”bensan hinnan korottajia pihalle, perkele”?

PERUSSUOMALAISTEN puolueviskaalien ja somevaikuttajien meriselitys on tällä kertaa se, että sopeutuksia nyt vain kerta kaikkiaan tarvitaan.

Lisäksi hallituksen päätösperäisillä bensatoimilla ollaan ehkä vielä hivenen plussan puolella. Polttoaineiden valmisteveroa alennettiin vuoden alusta ja alvin noston vaikutus litrahintaan on liki sentilleen samansuuruinen.

Tosiasia kuitenkin on, että etenkin pieni- mutta myös keskituloisten lompakolla käydään nyt urakalla. Ja voi olla, ettei loppua vieläkään näy.

Äänestäjille selittäminenkin alkaa käydä pian työstä.

AVAINSANAT

Nyt tuli tutkittua tietoa kohutusta työmarkkinamallista – selvitys kyseenalaistaa Orpon hallituksen linjan

No nyt on vihdoin tarjolla tutkittua tietoa ja vertailua pohjoismaisesta työmarkkinamallista. Uuvuksiin saakka on heitelty pohjoismaisia vertailuja milloin mistäkin Suomen jäykkyydestä, lakkomäärästä tai poliittisten lakkojen pituudesta.

Tänään julkaistu tutkija Ilkka Kärrylän selvitys perkaa Pohjoismaiden työmarkkinamallien eroja ja Suomessa suunniteltujen reformien vaikutuksia. Ja ne vaikutukset ovat työntekijän kannalta pääosin ikäviä.

Kärrylän vertailusta riittänee puhetta työmarkkinoilla. Eri osapuolet löytävät siitä polttoainetta valikoidusti joillekin omille näkemyksilleen. Kärrylä itse painottaa, että hän ei ota selvityksellään kantaa tai yritä vaikuttaa Suomessa suunniteltuihin muutoksiin.

Esimerkiksi hallitus ja työnantajat ovat puhuneet paljon Ruotsin mallista ja sen saamisesta Suomeen. Tämä on pitkälti liittynyt vientivetoiseen palkkamalliin ja paikalliseen sopimiseen.

Kärrylän vertailun perusteella olennaista Ruotsin mallissa, siinä oikeassa, on myös muun muassa kollektiivinen irtisanomissuoja, jota nyt Suomessa ollaan heikentämässä ja laaja työvoiman asemaa suojeleva myötämääräämisoikeus. Näistä hallitus tai työnantajat eivät ole puhuneet.

Yhdessäkään muussa Pohjoismaassa ei ole aiemmin tehty näin laajoja muutoksia ilman neuvottelua ja kompromisseja työmarkkinaosapuolten kanssa.

KÄRRYLÄN Pohjoismainen malli ja sen neljä poikkeusta – Työmarkkinoiden instituutiot Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa -selvityksen yhteenvetona voi sanoa, että sellaista pohjoismaista työmarkkinamallia ei ole, mitä Orpon hallitus Suomeen nyt ajaa.

Selvityksen mukaan nyt Suomessa meneillään olevaa työmarkkinauudistusta ei ole tehty muissa Pohjoismaissa tässä laajuudessa, eikä kaikkia uudistuksen tavoitteita ole samaan aikaan käytössä missään Pohjoismaassa. Kärrylän mukaan Orpon hallituksen työmarkkinareformin yhdeksästä keskeisestä kohdasta löytyy 2-4 käytäntöä yksittäisessä Pohjoismaassa. Vertailu pitääkin hallituksen reformipakettia poikkeuksellisen laajana ja yksityiskohtaisena.

Kärrylä pitää mahdollisesti merkittävimpänä erona muihin Pohjoismaihin tapaa, jolla hallitus muutosta ajaa. Hänen mukaansa yhdessäkään muussa Pohjoismaassa näin laajoja muutoksia ei ole aiemmin tehty ilman neuvottelua ja kompromisseja työmarkkinaosapuolten kanssa.

Pohjoismaisessa vertailussa poikkeuksellista on myös palkkoihin puuttuminen lakisääteisesti eli pakottaminen laajempaan paikallisen sopimisen osuuteen. Toinen vastaava pohjoismaisittain poikkeuksellinen asia on poliittisten lakkojen pituuden rajoittaminen eli enimmäiskeston kirjaaminen lakiin.

KÄRRYLÄN mielestä tässä vaiheessa on vaikea arvioida, miten paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömiin yrityksiin ja sopimisen mahdollistaminen ilman ammattiliiton luottamusmiestä vaikuttavat yleissitovuuteen tai palkansaajien ja ammattiliittojen asemaan.

”Heikentääkö se entisestään työnantajien intressiä järjestäytyä, mikä ajan myötä voisi lakkauttaa yleissitovuuden yhä useammilla aloilla, kuten ay-liike pelkää? Näin voisi käydä ainakin järjestäytyneissä yrityksissä, joissa luottamusmiestä ei ole valittu”, Kärrylä kirjoittaa.

VERTAILU vahvistaa myös jo monen muun asiantuntijan toteaman ikävän faktan: hallitusohjelma tarjoaa erityisen kylmää kyytiä pienituloisille lapsiperheille ja osa-aikatyöntekijöille.

Suomalainen ansiosidonnainen työttömyysturva oli jo lähtökohtaisesti Pohjoismaiden heikoin etenkin 2 200-3 500 euron kuukausipalkkatasolla.

Hallituksen leikkaukset – muun muassa ansiosidonnaisen 20-25 prosentin porrastus, työttömän päivärahan suojaosan poisto ja heikkoa ansioturvaa kompensoivan yleisen asumistuen leikkaus sekä jo toteutunut lapsikorotuksen poisto – heikentävät etenkin pienituloisten lapsiperheiden taloutta sadoilla euroilla kuukaudessa.

AVAINSANAT

Yritys on yritykselle susi myös Suomessa – suuremmat firmat lyövät pienempiään hengiltä useammin kuin lakot

Olisiko suomalaisissa yrityksissä syytä katsoa välillä myös peiliin Hakaniemen “ay-ruhtinaiden” syyttelyn sijaan?

Suomessa asetettiin viime vuonna konkurssiin lähes neljännes enemmän yrityksiä kuin vuotta aiemmin, kaikkiaan 2 715.

Taloushallintoliiton mukaan konkurssien määrän kasvamisen taustalla olivat korkojen nousu ja siitä seuranneet muutokset taloudessa.

Tammikuussa tilintarkastajat odottivat ongelmien lisääntyvän tänä vuonna jopa enemmän kuin pahimpaan korona-aikaan syksyllä 2020. Heikentyneen taloustilanteen ja korkojen nousun lisäksi myös rahoituksen riittävyys nostettiin tapetille.

Heikentyneen taloustilanteen nimesi syyksi 60 % vastaajista, kun kyselyssä saattoi valita useampia vaihtoehtoja sille, miksi yrityksen toiminta voisi loppua.

Tuoreimmassa, vuosittain tehtävässä Tilintarkastajabarometrissä ”työmarkkinajärjestelmän ja työlainsäädännön jäykkyydet” taas saivat vain 5 prosentin osuuden vastauksista.

Kerron näistä taustaksi tilanteessa, jossa työmarkkinajumi on iskenyt satamia ja vientiä säppiin ja maassa on päällä jo neljäs peräkkäinen poliittinen lakkoviikko.

Kiistan keskellä työnantajapuoli on jo haksahtanut esittelemään johdattelevia kysymyksiä ja epäselviä tuloksia sekä odottamaan palkansaajajärjestöltä jopa ”uskottavia vaihtoehtoja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiselle”.

Samalla SAK:ta ja sen liittoja kuitenkin syytetään ulkoparlamentaarisesta vaikuttamisesta.

KUKAAN tuskin on eri mieltä siitä, että lakoilla on se harmillinen puoli, että niistä aiheutuu vahinkoa.

Tämä vahinko on seurausta siitä laillisuudesta, jolla työntekijäpuoli koettaa ajaa asemaansa ja oikeuksiaan tilanteessa, jossa hallitus ja työnantajat haluavat siltä niitä viedä.

Kauan nykyistä oikeutta poliittiseen lakkoiluun ei Suomessa kuitenkaan ole, koska maan hallitus on tekemässä sen nykylaajuudessaan kielletyksi viimeistään 1. heinäkuuta.

Monet pienemmistä yrityksistä ovat kovilla mutta usein syistä, jotka kannustavat suomalaista yrityskenttää katsomaan enemmän myös peiliin kuin “Hakaniemen ay-ruhtinaiden” suuntaan.

Tuoreen Yrittäjägallupin mukaan jopa neljännes konkursseista johtuu siitä, että yritys ei saa rahojaan ajallaan, koska suuret yhtiöt pidentävät laittomasti maksuaikoja. Suurten yritysten lisäksi vastaavaan syyllistyvät myös valtio- ja kuntaomisteiset yhtiöt.

Helmikuussa tehdyn gallupin vastaajista 53 prosenttia kertoi, että käytössä olevista yli 30 päivän maksuajoista ei ole sovittu yrityksen kanssa lain edellyttämällä tavalla.

Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen kuvailikin tiedotteessa, kuinka suuryritys voi vain yksipuolisesti ilmoittaa pienyrittäjän saavan rahansa myöhemmin. Tämä on suoranainen “maan tapa”.

Voimassa olevan lain mukaan yritysten välisten laskujen maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on osapuolten välillä erikseen sovittu, mutta silti noin 40 prosenttia yrityksistä kertoo joutuvansa odottelemaan saataviaan yli 30 päivää.

Mitä pidemmäksi aika venyy, sitä suurempia vaikeuksia siitä tietysti seuraa. Konkursseja.

Jos Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies pitäisivät ongelmasta meteliä yhtä lailla kuin monesta muusta asiasta, yrityskentän tilanne ja tulevaisuus olisi jo sen vuoksi monin tavoin valoisampi.

AVAINSANAT

Käynnissä on Satosen ja kokoomuksen kyyninen show – olisiko Selänne avuksi?

Työministeri Arto Satonen (kok.) työmarkkinamalliin liittyvässä tiedotustilaisuudessa Eduskunnan valtiosalissa Helsingissä 22. maaliskuuta.

Työmarkkinaneuvotteluihin on aina kuulunut teatraalisuus uhkauksineen ja ulosmarsseineen. Nyt kun pöydällä eivät ole työehdot eikä palkansaajien vastapuolella istu työnantajat vaan rajua työmarkkinareformia ajava oikeistohallitus, metkutkin on ajateltu uusiksi.

Työministeri Arto Satonen (kok.) on marssittanut tunnustelijoitaan kyselemään poliittisessa lakossa olevien sak:laisten liittojen halukkuutta vientimallineuvotteluihin.

AJATUS mallissa on yksinkertainen. Teollisuuden vientialat avaisivat tes-kierroksen eikä perässä tulevilla aloilla olisi lupa ylittää avausta kuten kesällä 2022 tapahtui. Silloin julkisen sektorin naisvaltaiset liitot, etunenässä Tehy, JHL ja Super, neuvottelivat itselleen teollisuutta paremmat korotukset.

Satosen ja hallituksen kannalta mallissa on yksi mutta. Sitä on äärimmäisen vaikea luoda lainsäädäntöteitse. Ja kuitenkin hallituksen keskeiset sidosryhmät vientimallin haluaisivat.

SAK ei mallista neuvottele, jos hallitus ei avaa muitakin osia työmarkkinapaketistaan. SAK haluaa pöytään ainakin kysymyksen yleissitovuuden tulevaisuudesta ja paikallisesta sopimisesta. Myös työrauhalain uudistaminen hallituksen esittämällä tavalla on sille myrkkyä.

PITÄISI siis neuvotella ehdoista, joilla SAK palaa sopimaan vientimallista tilanteessa, jossa SAK:n ehdot koskevat muita hallituksen reformeja. SAK on ehtonsa moneen kertaan kertonut. Yhtä monesti hallitus on laajemmista neuvotteluista kieltäytynyt.

Vaikka edellytyksiä tunnusteluille ei ole, silti Satonen haluaa tunnustella.

Ensimmäiseksi tunnustelijaksi nimitettiin Satosen valtiosihteeri Mika Nykänen. Kului kaksi viikkoa ja Nykänen tapasi kaikki asianosaiset. Tulos oli nolla. Vientimallista ei edelleenkään neuvotella ja SAK jatkaa lakkoja.

PERJANTAINA ministeri Satonen veti hihastaan ässän ja kertoi pyytäneensä Nykäsen tilalle kaksi tunnustelijaa palkansaajaliikkeestä, OAJ:n puheenjohtajan Katarina Murron ja hoitajaliitto Tehyn puheenjohtajan Millariikka Rytkösen, joka epäili pari viikkoa sitten olevansa yksi syyllinen siihen, että vientimalli on tapetilla. Olivathan kesän 2022 kuohuttaneet julkisten alojen palkankorotukset osin hänen ja koronataistelussa ansioituneiden tehyläisten aikaansaannosta.

SAK:n näkökulmasta tilanne on kummallinen. Vientimallitunnusteluja, joissa ei tunnu olevan osapuolten jyrkästi toisistaan poikkeavien tavoitteiden vuoksi mitään järkeä, vetää nyt kahden julkisen sektorin liiton puheenjohtajat, jotka eivät vientiteollisuuteen suoranaisesti liity.

Myös SAK:n laajemmat tavoitteet kuten paikallisen sopimisen neuvotteleminen uusiksi ovat OAJ:n ja Tehyn näkökulmasta vähämerkityksisiä. Paikallinen sopiminen ei liiemmin opettajia ja hoitajia koske.

MILLAINEN rooli Murrolla ja Rytkösellä voisi olla Satosen näkökulmasta?

Akavaan kytkeytyvä Murto ja sttk:lainen Rytkönen edustavat eri keskusjärjestöä kuin SAK. Enimmäkseen julkisen sektorin liittoina OAJ ja Tehy puolestaan ajavat kuoppakorotusten tarpeessa olevien naisvaltaisten alojen asemaa, joka on yksi tulevan vientimallin kuumista perunoista. Jos neuvottelut eivät SAK:n ehtojen takia käynnisty, Satonen voi viittoilla Rytköseen ja Murtoon osaaottavasti: katsokaa miten SAK laiminlyö naisten asian.

Satonen siis peluuttaa ay-liikettä itseään vastaan. Ja pyörittää turhia tunnusteluja aitojen neuvottelujen sijaan, jossa hänellä olisi esityksiä tilanteen ratkaisemiseksi. Käynnissä on kyyninen show, jossa hallitus jakaa itselleen palkintoja palkansaajien avustuksella.

KOSKA tämäkin tunnustelukierros uhkaa valua tyhjiin, ehdotan Satoselle seuraavaa selvitysmiestä. Hänellä on kokemusta työsuluista ja omistajien epäoikeudenmukaisuudesta. Hänellä on myös vahvoja julkisia mielipiteitä poliittisista lakoista. Mikä parasta, mielipiteet ovat hallituksen linjoilla.

Kyseessä on tietenkin jääkiekkolegenda Teemu Selänne, joka toisi hallituksen viihdeohjelmaan lisäkierroksia.

Toinen vaihtoehto olisi neuvotella. Niin ristiriidat on Suomessa tähän saakka ratkaistu.

AVAINSANAT