• EU-vaalit
• 09.05.2024
• 9:30
• (Päivitetty: 09.05. 9:35)

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) korostaa edelleen, että Suomen pitää pyrkiä EU:n ytimiin ja sinne missä asioista oikeasti linjataan ja päätetään. Integraatiota tulee syventää, hän sanoo.

Suomessa on puhuttu paljon muun muassa eri hallitusten ennakkovaikuttamisesta ja siinä onnistumisessa EU-kysymysten kohdalla. Lipponen hörähtää koko sanalle.

– Kun puhutaan tästä vaikuttamisesta, minä sain naurukohtauksen, kun tuli tämä ennakkovaikuttamis-termi, mitä ihmettä on ennakkovaikuttaminen! Eikö kyse ole vaikuttamisesta? Sehän on ennakolta vaikuttamista.

– EU:ssa pitää lähteä sieltä virkamiehestä. Siellä oli sellainenkin virkamies, jonka elämäntehtävä, koko ura oli traktoreita koskeva sääntely. Pitää mennä sen traktorimiehen puheille, kun kyse on maatalouspolitiikasta ja niin poispäin, hän alleviivaa.

Lipponen keskusteli toisen entisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) kanssa tiistaina EU:n menneisyydestä ja tulevaisuudesta sekä Suomen roolista EU:ssa. Eurooppa-päivää juhlistava tilaisuus pidettiin keskustakirjasto Oodissa Helsingissä.

Lipponen korostaa verkostoitumisen tärkeyttä myös neuvottelupöytien ulkopuolella.

– Kollega Jyrki tietää hyvin, miten EU:ssa operoidaan. Luulen, että tässä on ollut jotain vaihtelua niiden vuosien jälkeen.

Demokraatti haastatteli erikseen Kataista tulevista eurovaaleista ja entinen EU-komissaari kommentoi muun muassa, että Suomessa on kohkattu vähän turhan paljon äärioikeiston noususta. Lipponen ei kysyttäessä ehtinyt Demokraatin haastatteluun.

Me emme puhu, jos meiltä ei kysytä.

KESKUSTELUSSA Lipposen kanssa Katainen kaipasi Suomen EU-vaikuttamisessa enemmän aloitteellisuutta.

– Ei riitä, että reagoi toisten tekemiin aloitteisiin, näin tietysti pitää tehdä, mutta me olemme Euroopan omistaja omalta osaltamme. Meillä on suomalaisina oikeus tehdä omia aloitteita.

Katainen kehaisi samalla puoluetoveriaan, pääministeri Petteri Orpoa.

– Ehkä viimeisin hyvä esimerkki aloitteellisuudesta on Petteri Orpon aloite siitä, että EU:ssa täytyy vahvistaa varautumista, hän käytti termiä varautumisunioni. Suomihan on kokonaisturvallisuuden ja varautumisen edelläkävijämaa, ja meillä on tähän paljon annettavaa.

Katainen arvelee, että Suomi on legalistinen (lakia korostava) maa.

– Me emme puhu, jos meiltä ei kysytä. Se homma ei oikein toimi EU-ympäristössä, varsinkin jos on omistajan roolissa. Omistajalla on oikeus ohjata ja velvollisuus ohjata omistamaansa tahoa, tässä tapauksessa EU:n päätöksentekoa.

– Jos meillä on näkemys, miten asioiden pitäisi olla, se pitää pukea esityksen ja aloitteen muotoon ja puskea sitä eteenpäin. Tietysti jos on tilanne, ettei tiedä mitä tahtoo, silloin ei tietysti voi olla aloitteellinen.

KATAINEN ja Lipponen sivusivat keskustelussa myös omaa rooliaan suhtautumisessa Venäjään. Etenkin Lipposta on arvosteltu laajasti hänen liiketoimistaan Nord Stream -kaasuputkella.

– Se minkä takia olemme siinä tilanteessa kun olemme johtuu siitä, että moni meistä, minä mukaan lukien, uskoi, että keskinäisriippuvuus estää suurimpien hulluuksien tapahtumisen. Esimerkiksi se, että Saksa ostaa Venäjältä kaasua, että se jollain tavalla pidättelisi Venäjää tekemästä hölmöyksiä. Olemme nähneet, ettei näin ole, Katainen sanoi.

Lipponen puolestaan kuittasi kaasu-asian näin:

– Saksa kääntyi ydinvoimaa vastaan, kun vihreät oli hallituksessa. Se johti vielä sitten siihen “energiewendessä” (energiakäännöksessä), että ydinvoima haluttiin ajaa alas. Ja Saksan teollisuus, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, painosti rajusti, että panostetaan kaasuun. Mitäs meillä tehtiin? Me päätimme rakentaa ydinvoimaa. Vihreät Saksassa ja täällä silloin ajoivat kaasua. Ja mistä se kaasu olisi tullut meille?

Lipposen mielestä Saksa pelasi itsensä tällä tavalla riippuvuuteen.

– Nämä tarinat ovat niin monenlaisia, mitä tänä päivänä pyöritetään. Se ratkaisu, että me rakensimme ydinvoimaa, on johtanut siihen, ettemme koskaan tulleet riippuvaiseksi Venäjän kaasusta ja nyt olemme vapautuneet sähkön tuonnista Venäjältä sillä yhdellä ratkaisulla. Mikähän hallitus se oli?

Tämä on se tie, jota pitää edetä, jos EU pyrkii johonkin globaaliin asemaan.

LIPPONEN linjasi, että kuluva vuosi on Euroopan kohtalon vuosi.

– Nyt pitää tehdä ratkaisuja, jotka pitkällä tähtäyksellä ja välittömästi tietenkin vahvistavat EU:ta. Meidän eurooppapoliittisessa keskustelussa pitäisi koko ajan kysyä, halutaanko vahva vai heikko EU.

Lipposen mukaan integraatiota pitää syventää myös EU:n laajentuessa.

– Ja minkä takia, unionin toimintakyky pitää turvata. Tässä tullaan visiokysymykseen, herrojen huoleen, kuten savolaiset sanovat. Visio on se, että pitää edetä EU:n integraatiossa. Tarvitaan itse asiassa yhteinen finanssipolitiikka, edes pankkiunionia ei ole vielä saatu tehtyä kunnolla. Tämä on se tie, jota pitää edetä, jos EU pyrkii johonkin globaaliin asemaan.

KATAINEN teki keskustelun lomassa myös avauksen koskien Ukrainan jälleenrakentamista.

– Sinä päivänä kun rauha tulee Ukrainaan, se on maailman suurin jälleenrakennustyömaa ja -markkina, joka yhtäältä näyttäytyy mielettömän suurena mahdollisuutena myös suomalaisille yrityksille ja toisaalta edelleen suurena riskikeskittymänä.

– Jotta pystymme maksimoimaan yksityisen pääoman läsnäolon jälleenrakennushankkeissa, tarvitsemme julkista riskinvähentämisinstrumenttia. Meillä on tällainen instrumentti jo olemassa, sitä kutsutaan EU:ksi, mutta se ei suuntaudu Ukrainaan vaan se jakaa riskiä investoinneissa EU:n sisällä. Malli toimii äärettömän hyvin. Investoijan kantama riski on pienempi siinä tapauksessa, että EU-instrumentti kantaa riskistä osan.

Samaa mallia voisi käyttää Kataisen mukaan Ukrainan jälleenrakentamisessa.

– Jotta voimme minimoida veronmaksajien taakan ja maksimoida yksityisen sektorin mahdollisuuden Ukrainan rakentamisessa.

Katainen työskentelee Nordea-konsernin yhteiskuntasuhdejohtajana.

Lipposen mukaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin pohdinnat joukkojen lähettämisestä Ukrainaan ovat esimerkki siitä, että keskustelussa on aiemmin vältelty “thinking about the unthinkable” (mahdottoman ajattelemista).

– Kysymys on siitä, mitä me teemme, jos Ukrainan koko olemassaolo on uhattuna. Se on syytä panna takaraivoon.

Lipposen mukaan myös Suomen tulee ajaa sitä, että jokainen Nato-maa ja EU-maa panostaa 2 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen.