VALIKKO

Räsäsen limuviinapeli on pohjimmiltaan KD:n käsienpesua

Vahvoja lonkeroita Ruoholahden Alkossa Helsingissä 28. helmikuuta.

Sen kerran kun poliitikot eivät taistele viinapäissään Helsingin keskustassa, he kamppailevat alkoholin vapauttamiseksi. Vahvat oluet ja muut käymisteitse valmistetut nykyistä vahvemmat (8%) alkoholijuomat ovat hallituksen esittämän alkoholilain muutoksen myötä tulossa vähittäiskauppoihin.

Hallituksen pääpuolue kokoomus olisi mielellään vapauttanut enemmänkin. Kokoomuksessa on jo vuosien ajan kampanjoitu Alkon monopolin purkamiseksi. Yhtenä välitavoitteena on ollut viinien myynnin salliminen maitokaupoissa.

NYT on tyydyttävä vähempään. Syynä on kristillisdemokraatit, pienpuolue viinan vapautusjanan toisesta ääripäästä.

KD, vanhalta nimeltään kristillinen liitto, on ainoa lähivuosikymmenten puolue Suomessa, joka on saanut alkoholiasiat jopa ministerin titteliin. Viittaan Esko Ahon hallituksen kehitysyhteistyö- ja alkoholiministeri Toimi Kankaanniemeen, joka ajoi läpi salmiakkikossun myyntikiellon Alkoihin. Kieltoa perusteltiin nuorison juomatapojen hillitsemisellä. Kuivempaa kautta kesti muutaman vuoden, sitten salmari palasi Alkon hyllyyn.

Huoli nuorista, erityisesti nuorista tytöistä, kummittelee myös uusimman alkoholilain muutoksen taustalla. Hallitus haluaa jättää vahvat kahdeksanprosenttiset limuviinat Alkoon. Ensimmäinen limuviinojen vapautus nähtiin Juha Sipilän hallituskaudella, kun kauppohin tuli 5,5 prosenttista lonkeroa, jota ei ollut valmistettu käyttämällä.

Kun viinasekoitteet sallittiin, kummalliset makusiiderit vähenivät. Muutosta kutsutaan hankalalla ministeriöjargonilla valmistustapaneutraliteetiksi.

PARHAILLAAN sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä oleva esitys alkoholilain muutokseksi on tuomassa kansallisen erikoisuutemme, valmistustapaan sidotut alkoholijuomat, kauppojen hyllyille. Lakiesitys sallisi jopa 8 prosentin vahvuisen alkoholin, kunhan se on tehty käyttämällä.

On tuskin sattumaa, että käyttämisestä kohkaa hallitus, jossa on mukana kristillisdemokraatit. Asia on puolueessa niin vakava, että KD:ta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa edustava Päivi Räsänen on jo kertonut vastustavansa puolueensa hallitusneuvotteluissa saavuttamaa kompromissia. Tätä osattiin odottaa jo Säätytalon hallitusneuvotteluissa mutta ei välttämättä valiokuntakäsittelyn osalta.

Nyt Räsänen on vaa’ankieliasemassaan aiheuttamassa sen, että hallituspuolueet jäävät valiokunnassa vähemmistöön, jolloin viikon lopulla valmistuva mietintö esittää alkoholilain hylkäämistä.

Koska hallituksen enemmistö haluaa edelleen muuttaa alkoholilakia, hylkäämistä esittävän mietintö äänestetään täysistunnossa kumoon. Tilalle tarvitaan uusi mietintö, joka esittää lain hyväksymistä. Sen tekee eduskunnan niin päättäessä tavallisesti EU-asioita käsittelevä suuri valiokunta.

RÄSÄNEN arvioi keskiviikkona, että valmistustapaneutraliteettiin ei olisi uudellakaan kierroksella luvassa muutoksia. Asia on hänen mukaansa varmistettu ministeritasolla. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokoomuslainen varapuheenjohtaja Mia Laiho ei ollut tällaisesta varmistuksesta kuullutkaan.

On ainakin teoriassa mahdollista, että äänestämällä alkoholilain muutosta vastaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, Räsänen tulee edistäneeksi vielä hallituksen esitystäkin liberaalimman alkoholilain läpimenoa, joka sallisi myös vahvat limuviinat.

Luultavasti kyse on sittenkin Räsäsen ja KD:n show’sta, jossa puolue pesee käsiään lainsäädännöstä, jonka he ovat käytännössä kuitanneet hallitusohjelmassa.

SUOMALAISEN alkoholikeskustelun vaa’assa painaa perinteinen sosiaali- ja terveysministeriön edustama kansanterveysargumentti, yhdellä puolella on alkoholiteollisuuden näkemys ja toisella liberalismia kannattavat poliitikot, jotka katsovat, että viina on jokaisen yksityisasia.

Terveysnäkökulmasta on perusteltua pelätä, että Suomi on vaarassa hukkua viinaan. Osa kuitenkin kelluu, vaikka alkoholin saatavuutta on helpotettu ja hintaa madallettu. Nuorissa sukupolvissa kulutus on vähentynyt vaikka rajoituksia on jatkuvasti löyhennetty. Toisaalta keskioluen vapauttamisen myötä syntynyt märkä sukupolvi on ikääntynyt ja suomalainen vanhusväestö juo enemmän kuin koskaan.

On tutkittu totuus, että alkoholi kasvattaa merkittävästi sote-menoja. Alkoholipolitiikan vapauttamista ajavat äänet ovat kuitenkin olleet viime vuosina voitolla ja niin näyttäisi olevan jatkossakin.

AVAINSANAT

Sisäministeriön reaktio todisti hyllytetyn tutkijaraportin havainnot oikeiksi – perussuomalaisilla on vaikea suhde tieteeseen

Perussuomalaisia kansanedustajia eduskunnan täysistunnossa 23. lokakuuta.

Oikeistopopulisteilla on ajoittain vaikea suhde yhteiskuntatieteisiin. Viimeisiin kotoperäinen esimerkki on perussuomalaisten johtaman sisäministeriön linjaus jättää “affektiivista polarisaatiota” kartoittanut tutkijaraportti julkaisematta ministeriön omassa julkaisusarjassa.

Raportin aihe on hallituspuolue perussuomalaisten hankalan tiedesuhteen ytimessä. Affektio on hienompi nimitys tunteille, polarisaatio vastakkainasettelulle. Kyse on puolueiden ja äänestäjäryhmien suhtautumisesta muihin puolueisiin ja niiden äänestäjiin. Tutkijoiden mukaan vastakkainasettelut ovat politiikan kentällä syventyneet ja tunteet kuumentuneet.

Kyse on puolueiden ja äänestäjäryhmien suhtautumisesta muihin puolueisiin ja niiden äänestäjiin.

Turun yliopiston taloussosiologian dosentin ja yliopistonlehtorin Arttu Saarisen mukaan polarisaatiosta ei voi kirjoittaa mainitsematta nykyisin Petteri Orpon hallituksessa istuvia perussuomalaisia. Saarinen on yksi hyllytetyn raportin kirjoittajista.

SISÄMINISTERIÖ perusteli raportin hyllyttämistä ministeriön julkaisusarjasta, kun se vastasi Saarisen tekemään tietopyyntöön. Ministeriön mukaan perussuomalaisista puhuminen on raportissa ministeriölle sopimatonta hallituspuolueen arvostelua.

Ministeriön mielestä tutkijoiden tekstissä ei siis olisi kyse faktoista vaan arvolähtöisestä, poliittisesta puheesta.

Tutkijat puolustautuvat sittemmin Helsingin yliopiston julkaiseman raportin alkuosassa. He kiistävät, että päämääränä olisi hallituspuolueen arvostelu.

“Raportissa korostamme nimenomaan moniäänisen puoluekentän ja pluralismin tärkeyttä toimivalle demokratialle ja osoitamme tutkimuskirjallisuuteen nojaten, miten liiallinen polarisaatio voi johtaa blokkiutumiseen ja erilaisten demokratiaan kuuluvien erimielisyyksien yksinkertaistumiseen yhdeksi hallitsevaksi, vihamielisten tunteiden syventämäksi jakolinjaksi”, tutkijat kirjoittavat.

Mitä perussuomalaisista sitten raportissa sanotaan? Pari lyhyttä nostoa.

PERUSSUOMALAISTEN ilmaantuminen puoluekentälle isoksi puolueeksi on raportin mukaan muuttanut poliittista toimintaympäristöä. Perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat negatiivisesti muihin puolueisiin, mutta vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat raportin mukaan vielä negatiivisemmin perussuomalaisiin. Lopputuloksena Suomeen on syntynyt affektiivisia poliittisia blokkeja.

Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat raportin mukaan vielä negatiivisemmin perussuomalaisiin.

Raportissa puhutaan myös luottamuksesta tutkittuun tietoon. Jos luottamus rapautuu, se voimistaa raportin mukaan affektiivista polarisaatiota. Raportissa todetaan, että epäilys mediaa ja tutkimuslaitoksia kohtaan on perussuomalaisten kannattajien keskuudessa korkeampaa.

Koska nykyinen sisäministeri Lulu Ranne (ps.) on myös liikenne- ja viestintäministeri, otan esimerkin liikenteestä.

Jos autokuski tönäisee autollaan polkupyöräilijää ja hänen todetaan tehneen niin, toteaminen ei itsessään ole autoa kuljettaneen henkilön arvostelua, vaan tapahtuneen kuvaus.

Törmäys on helposti kielteinen tapahtuma, pyöräilijä voi loukkaantua, liikennesääntöjä rikotaan tai syntyy aineellista vahinkoa. Autoilijan tai pyöräilijän toimintaa on myös helppo arvottaa, kuskia voi kutsua idiootiksi ja näyttää hänelle keskisormea.

Tosiasiat, niitä kartoittava tapahtumakuvaus, ja arvostelmat, affektiivisena ääriesimerkkinä liikenneraivo, pysyvät silti eri asioina.

PERUSTELLESSAAN polarisaatioraportin hyllyttämistä sisäministeriö tulee sotkeneeksi faktat ja arvostelmat.

Samalla reaktio alleviivaa, kuinka kiusallinen Sanna Marinin hallituskaudella alulle pantu raportti on Petteri Orpon hallitukselle ja erityisesti ministeriön perussuomalaiselle johdolle.

Kun sanon kiusallinen, viittaan ikäviin faktoihin, jotka on tunnepitoisessa ja vastakkainasetteluja suosivassa poliittisessa toimintaympäristössä helppo politisoida.

Perussuomalaisten hankala suhde polarisaatioraporttiin liittyy puolueen luonteeseen. PS on hyödyntänyt vastakkainasettelua poliittisesti ja pyrkinyt lietsomaan sitä. Huoli polarisaatiosta on sen sijaan ollut enemmän ominaista perussuomalaisten poliittisille vastustajille.

Vaikka tutkijaraportin ajatuksena on asioiden tilan toteaminen, siitä tulee helposti politiikan polttoainetta. Vihreiden Atte Harjanne syytti jo sisäministeriötä raportin sensuroinnista. Harjanteen mukaan ministeriö puuttui tutkijoiden työhön.

– Tämä on vaarallinen kehityssuunta vapaan tieteen kannalta. Tiedettä ja tutkimusta on toki jo tätä ennen hallituksen toimesta ylenkatsottu ohittamalla tutkijoiden näkökulmat kerta toisensa jälkeen päätöksenteossa, Harjanne kirjoitti tiedotteessaan.

Epäilen, että julkaisematta jättäminen politisoi raportin voimakkaammin kuin jos sisäministeriö olisi sen päättänyt julkaista.

AVAINSANAT

Suomalaiset ovat juuri nyt SDP:n takana monella rintamalla – tuore kysely todistaa silti heiluriliikettä

Antti Lindtmanin SDP on nousussa, Petteri Orpon kokoomus ja Riikka Purran perussuomalaiset laskussa.

Lähdetään liikkeelle vaikka tästä: tänään julkistettu syksyn puoluebarometri jatkaa SDP:n hyvien mittausten putkea.

Viime viikolla SDP mittautti Helsingin Sanomien gallupissa 22,8 % kannatuksen, korkeimman luvun liki yhdeksään vuoteen.

Perinteisten puoluegallupien rinnalla puolueet ovat kiinnostuneita kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän puoluebarometrin sadosta, joka ei ole samalla tavalla herkkä reagoimaan vain päivänpolttavien asioiden koukkuihin.

Saadaan laajempaa kaarta ja pitkäaikaisempia kehityskulkuja, vaistotaan piilevää kannatusta ja notkahdusta.

Puoluebarometri on myös ennustanut luotettavasti tulevien eduskuntavaalien voittajan, kun päästään tarpeeksi lähelle vaaleja.

Tästä mittauksesta ei kannata siis vielä repiä pelihousujaan kevään 2027 eduskuntavaalien näkökulmasta. Niihin on vielä kaksi ja puoli vuotta.

Silti puolueväkeä kiinnostaa, mihin suuntaan barometri puolueita kuljettaa.

NYT julkaistussa syksyn 2024 barometrissä suomalaiset suhtautuvat myönteisimmin juuri SDP:hen (44 %). Luku syntyy, kun laskee yhteen puolueeseen erittäin myönteisesti ja melko myönteisesti suhtautuvat.

Kyse on eräänlaisesta kannatuspotentiaalista, ei suorasta tuesta äänen muodossa.

Suhtautuminen SDP:hen on kohentunut kolme prosenttiyksikköä keväällä tehdystä edellisestä mittauksesta. Ainakin suunta on siis demareille suopea, vaikka monesta julkisesta kohusta voisi muutakin luulla.

Kokoomus porskuttaa nyt kyselyn kakkosena 42 prosentilla. Hallitusvastuu ei ole puoluetta pahemmin hetkauttanut, sillä vuosi sitten puolueeseen suhtautui myönteisesti 43 % ja viime keväänä 42 %.

Puoluegallupeissa näkyvää jonkinlaista alavirettä näkyy puoluebarometrissä siis ohuena laskutrendinä, mutta mistään synkästä pudotuksesta ei voi vielä puhua.

Myös SDP:n nykylukemaa voi katsoa monesta vinkkelistä.

Vuosi sitten mitattiin kyselyhuippu 48 prosenttia, josta tultiin keväällä alas kaikkiaan 7 prosenttiyksikköä. Kolmen prosenttiyksikön nousu palauttaa SDP:n puoluebarometrin kärkeen, mutta luku on alempi kuin vuosi sitten.

Muistutettakoon vielä sekin, että kaikki muutokset mahtuvat SDP:n nykyisen puheenjohtajan Antti Lindtmanin aikakauteen. Selitykset heilahtelusta menevät paljon puheenjohtajaa syvemmäs.

KESKUSTAOIKEISTOSTA taas keskusta on tehnyt vuoden aikana suurin piirtein vastaavaa nousua kuin kokoomus laskua.

Keskustaan suhtautuu myönteisesti nyt 41 prosenttia vastaajista, ja nousua on tullut vuodessa kolme prosenttiyksikköä.

Keskustan uusi puheenjohtaja Antti Kaikkonen voi katsoa kohti kevään tuplavaaleja orastavalla toiveikkuudella, vaikka ehdokasasettelussa onkin ongelmia. Kaikista puolueista keskustalla on myös selvästi vähiten siihen erittäin kielteisesti suhtautuvia.

Perussuomalaisilla menee sen sijaan heikommin: puolue romahti kevään luvuista peräti kuusi prosenttiyksikköä 28 prosenttiin. Se on myös maan torjutuin puolue.

Perussuomalaisten lohdutus tulee korkeintaan siitä, että toteutuneena kannatuslukuna vaaleissa 28 % riittää kaikkien vaalien voittoon. Muuten onnen pirskahduksiin ei ole juuri aihetta.

Omat murheensa ovat myös vihreillä, jotka niiasivat kevään lukemista neljä prosenttiyksikköä. Puolue on lisäksi varsin epäsuosittu.

AVAINSANAT

Tämä ökykalliiksi leimattu rahadiili on hallituksen ja työnantajien himoitsemaa parasta paikallista sopimista

Kunta- ja hyvinvointialoille vuonna 2022 tehty sopimus on hallituksen ja työnantajien himoitsemaa parasta paikallista sopimista. Paitsi kustannuksiltaan.

Vääntö vientivetoisesta työmarkkinamallista on edennyt eduskuntaan. Loppunäytös, sen mahdollinen läpimeno esitetyssä muodossa, nähdään todennäköisesti vasta perustuslakivaliokunnassa.

Vuonna 2022 tehty kunta- ja hyvinvointialoja koskeva kunta-alan palkkaohjelma oli tappio työnantajien vaalimalle epäviralliselle vientimallille.

Jo monen sopimuskierroksen ajan vientialoille tehdyt sopimukset – etenkin teknologiateollisuuden – määrittelivät myös muiden alojen palkankorotuksia.

Vuoden 2022 kunta-alan palkkaohjelma takasi useiden vuosien ajaksi vientialoja korkeammat palkankorotukset.

HALLITUS ja työnantajat voivottelevat kunta- ja hyvinvointialojen vuoden 2022 sopimusten kalleutta, sopimukset sorvanneen sovittelulautakunnan kataluutta sekä kunta- ja hyvinvointialojen työnantajan höveliyttä.

Samalla ne tietoisesti sulkevat silmänsä siltä, että kyseiset sopimukset ovat suurelta osin sellaista paikallista sopimista, mitä työnantajat ovat pitkään toivoneet.

Kunta- ja hyvinvointialojen sopimukset uudistivat näiden alojen palkkausjärjestelmät. Tämä mahdollistaa esimerkiksi korotusten täsmäkohdistamisen tietyille ammattiryhmille.

Demokraatissa haastateltu Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen toteaakin palkkausjärjestelmän kehittämisohjelman – siis palkankorotusten kohdentamisen – jo jonkin verran helpottaneen kuntien ja hyvinvointialueiden työvoimapulaa.

Yleensä tällaista solidaarisuutta harrastavat ne, joilla on jo enemmän.

Hallituksen lakiesitys ei ota kantaa palkankorotusprosentteihin. Hallitus sanookin, että edelleen ja palkkamallista huolimatta liitot voisivat sopia vaikka kuinka korkeista palkankorotuksista.

Tämä on aikamoista utopiaa ja työmarkkina-arjelle vierasta ajattelua.

Se edellyttäisi, että työnantaja haluaa maksaa enemmän kuin on valtakunnansovittelijan tarjoama yleinen linja, niin sanottu vientialojen palkkakatto.

Tällaista työvoimapulaa tai muuta vastaa kriisiä ei ole Suomessa vielä nähty.

Hallitus väittää myös, että vientivetoinen työmarkkinamalli ei sido valtakunnansovittelijan käsiä.

Lakiesityksessä asiaa koskeva kohta on vähintäänkin ympäripyöreästi muotoiltu:

”Sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta”.

LÄHES yhtä utopistinen ajatus on, että kunta- ja hyvintialojen sisällä, pääosin pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla, päätettäisiin solidaarisesti kohdentaa palkankorotukset tietyille työntekijäryhmille.

Yleensä tällaista solidaarisuutta harrastavat ne, joilla on jo enemmän.

Merkittävää vuoden 2022 sopimuksessa on miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventaminen. Paljosta puheesta huolimatta palkkaerot eivät Suomessa ole ennen tätä merkittävästi kaventuneet.

Tosin edellä mainitusta merkittävyydestä voi montaa mieltä.

KT:n laskelmien mukaan palkkaero kapenee tällä sopimuksella 1,77 prosenttia viidessä vuodessa. Tämä kuitenkin koskee suurta työntekijäryhmää. Kunta- ja hyvinvointialuealat ovat naisvaltaisia.

Työntekijöistä 80 prosenttia on pienipalkkaisia naisia, ja KT:n työehtosopimusten piirissä on puoli miljoonaa palkansaajaa.

AVAINSANAT

Hallitus jakaa hoitajille viikkorahat ja tekee heistä lapsia

Kunta-ala neuvotteli itselleen kesällä 2022 palkankorotukset ja viisivuotisen palkkaohjelman, jonka työnantajajärjestö KT on laskenut parantavan palkkatasa-arvoa 1,77 prosentilla.

Neuvotella-verbi pitää ay-asioista keskusteltaessa sisällään herkästi työtaistelutoimia. Pari vuotta sitten hoitajajärjestöt Tehy ja Super onnistuivat kriisiyttämään suomalaisen terveydenhuollon lisätessään vaatimustensa painoarvoa. Sopimus ja palkkaohjelma tekivät kunta-alasta palkankorotusjohtajan.

Sovittelulautakunnassa tehty paperi nokittaa kaikki vientiteollisuudessa sovitut korotukset. Mutta tasa-arvo edistyy.

Voi olla, että palkkatasa-arvon kuuluu edistyä vain juhlapuheissa.

Seurauksista uumoiltiin teollisuuden palkansaajien parissa jo kesällä 2022 vakavia. Pääomapiirien uskottiin kostavan tavalla tai toisella.
Kokoomus voitti eduskuntavaalit 2023, kokosi porvarihallituksen ja kirjautti sen ohjelmaan tukun työmarkkinauudistuksia, joiden yläotsikkona voisi aivan hyvin lukea “ei koskaan enää”.

ENSIN rajoitettiin oikeutta poliittisiin lakkoihin, nyt sidotaan valtakunnansovittelijan kädet ja kastroidaan sovittelulautakunnat, joissa muun muassa hoitoalan vakaviksi kääntyneet sopimusriidat on perinteisesti ratkottu. Joulun jälkeen eduskuntaan tulee suojelutyölainsäädännön uudistamista koskeva hallituksen esitys.

Maaliskuun alussa jää eläkkeelle Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien toimitusjohtaja Markku Jalonen, joka oli tekemässä kohuttua kunta-alan sopimusta ja palkkaohjelmaa.

Näiden tapahtumien jälkeen vanhenee kesällä 2022 solmittu hoitajien työehtosopimus. Palkkaohjelma jatkuu vuoteen 2027, ellei joku sattumalta saa päähänsä ehdottaa sen mitätöimistä osana sopimusneuvotteluja ensi vuoden huhtikuussa, josta alkaen se on mahdollista.

Sovittelujärjestelmä on siinä vaiheessa jo ehditty uudistaa eikä valtakunnansovittelija tai hänen johtamansa sovittelulautakunta saa enää esittää vientialojen sopimuksia ylittäviä palkankorotuksia.

Onko 1,77 prosenttia viidessä vuodessa liian suuri tasa-arvoloikka? Jos ja kun Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK) kysytään, on.

NAISVALTAISEN kunta- ja hyvinvointialan, opettajien, sairaanhoitajien ja poliisien, palomiesten sekä sotilaiden, muutamia mainitakseni, osa tuo Orpon hallituksen työmarkkinauudistusten jälkeen mieleen lapsen aseman.

Vientialat, ja heille vallan antava hallitus, edustavat vanhempia. He päättävät viikkorahan suuruuden mutta sysäävät vastuun rahan jakamisesta lapsille itselleen. Hoitakaa tasa-arvo kuntoon keskenänne tällä budjetilla.

Julkisen talouden kestävyydestä on tullut argumentti, jolla laitetaan julkiset alat, joiden työntekijöistä suurin osa on naisia paikalleen. Heidän osansa on totella.

Miksi vientiyritysten määrittämä korotustaso olisi ongelma, eikö se ole sama kaikille? Palkkausjärjestelmät ovat erilaisia esimerkiksi työajan liukumien suhteen, joten korotuksen merkitys on käteen jäävän rahan suhteen erilainen. Tilanne suosii yksityisten vientiyritysten työntekijöitä.

KT:N Markku Jalonen kysyi Demokraatin haastattelussa alkuviikosta miten vakavat sopimusriidat ratkaistaan, jos sovittelija tai sovittelulautakunta ei missään olosuhteissa voi ylittää viennin avauksen perusteella muodostunutta yleistä linjaa?

Onko tarjolla vain pakkoa ja pahenevaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua? Vallan riisuminen heiltä, joilla on sitä valmiiksi muita vähemmän, ei osoita hallitukselta suurta psykologista pelisilmää. Vertaus Ruotsiin ja Industriavtaliin ei toimi, koska Ruotsissa asiasta sovittiin yhdessä. Yleistä linjaa ei Ruotsissa ole myöskään samalla tavalla betonoitu lakiin.

AVAINSANAT

Suomen kovin lapanen teki sen jälleen – hävisi arvokiistan mutta selvisi taas hallituksessa voittajana

Pääministeri Petteri Orpo tiedotustilaisuudessa eduskunnassa Helsingissä 4. lokakuuta.

Suomen ulkopoliittisen linjan ympärillä läikkyvä vesilasitsunami ratkaistiin tänään tavalla, joka ei yllättänyt ketään.

Etukäteen oli selvää, ettei kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen värisuora voi jyrätä perussuomalaista ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Taviota.

Yhtä kirkasta oli myös se, etteivät kristillisdemokraattien Lähi-idän politiikkaan liittyvät näkemykset muutu. Puolue pitää edelleen vääränä Suomen (ja ulkoministeri Elina Valtosen) taannoista päätöstä äänestää YK:ssa sen puolesta, että Israelin tulisi vetäytyä laittomasti miehittämiltään palestiinalaisalueilta vuoden sisällä.

Ulkopolitiikan linjaeroista, joita pääministeri Petteri Orpo (kok.) kutsui hyssyttelevästi yksityiskohtia koskeviksi painotuseroiksi, väännettiin perjantaina kättä kaksi ja puoli tuntia hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

KOKOUKSEEN osallistui myös tasavallan presidentti Alexander Stubb, joten konklaavista käytetään salamyhkäistä lyhennettä tp-utva. Salaisia ovat yleensä myös kokouksen tarkemmat tapahtumat. Asialista tavataan kertoa jälkikäteen kuten nytkin tapahtui.

Sitten tuli ilmi muutakin.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman kertoi Demokraatille, että KD:n puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah jätti Israel-Palestiina-äänestykseen liittyvän eriävän mielipiteen. Kyse ei ole sattumasta.

KD:n on tärkeää viestittää äänestäjilleen, ettei se taivu vastustamaan Israelia.

Yhtenäinen ulkopoliittinen linja Ukrainan jälleenrakennukseen, vähemmistöjen oikeuksiin ja Lähi-itään on yksityiskohdiltaan yhtä hatara kuin ennen kokousta. Tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo kokoomuksen heikko luotto ministeri Tavioon.

Kun perussuomalaiset eivät antaneet hallituksen pyörtää Tavion tasa-arvoliittoumaa koskevaa päätöstä, kokoomus ja presidentti Stubb laittoivat Tavion holhoukseen.

HALLITUS sisällyttää Ukrainan jälleenrakennussuunnitelman toiseen osaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä koskevan osion, jonka Tavio joutuu valmistelemaan yhdessä ulkoministeriön tontille saapastelevan sosiaaliturvaministerin Sanni Grahn-Laasosen (kok.) kanssa.

Tavion oikea päällystakki olisi ollut ulkoministeri, mutta Elina Valtosella olisi tuskin ollut aikaa perehtyä Tavion tekemisiin. Grahn-Laasonen on kätevämpi siinäkin mielessä, että hänellä on hyvät yhteydet presidentti Stubbiin, joka teki Grahn-Laasosesta aikoinaan avustajansa ja nosti hänet myöhemmin hallitukseensa ympäristöministeriksi.

Stubb oli jo ennättänyt paheksua Tavion Ukraina-ratkaisua ja syyttää häntä huonosta tiedonkulusta.

Mikäli on Stubbista ja Grahn-Laasosesta kiinni, ulkopoliittisen johdon tiedonkulku on Suomessa hyvää vauhtia parantumassa.

KUKA jupakassa voitti ja kuka hävisi? Häviäjä on epäilemättä pääministeri Orpo, joka on tosin jo tottunut ottamaan iskuja hallituksensa sisäisissä perheriidoissa.

Johtajana Suomen kovimmaksi lapaseksi osoittautuneen Orpon tappio ei haittaa kokoomuslaisia, ainakaan niin kauan kun pääministeri muistaa käydä voittamassa eteensä tulevat poliittiset vaalit.

Häviäjä Orpo kykenee eräänlaisena Schrödingerin pääministerinä samalla olemaan jupakan suurin voittaja.

Orpo on tähän mennessä hoidellut puolueensa ykköseksi ainakin kunta- ja aluevaaleissa, eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa ja EU-vaaleissa. Vaalien välisten tieosuuksien kuoppaisuus ja arvojen alennusmyynti on siihen nähden pikku juttu.

Perussuomalaisten ja pieneltä osin myös KD:n osa on Orpon hallituksessa ahertaa omaan tyyliinsä arvopuolella. Kaikki muu on täyttä kokoomusta.

Jopa talousnäkemyksensä vasta eduskuntavaaleja seuranneessa puoluekokouksessa löytänyt perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra toistelee nyt julkisuudessa omanaan Suomen kokoomuslaisimman hallintoapparaatin, valtiovarainministeriön talousajattelua.

Arvokiistat aiheuttavat Orpolle kiusallista närästystä. On rasismia, on tunkkaisia uskonnollissävytteisiä näkemyksiä vähemmistöjen oikeuksista. Mutta gallupkannatus on edelleen 20 prosentissa.

Jos ulkopoliittisen sekoilun häviäjä on Orpo, hän kykenee eräänlaisena Schrödingerin pääministerinä samalla olemaan jupakan suurin voittaja.

Hallitus pysyy pystyssä, jatkaa toimintaansa ja tekee Suomen poliittisen lähihistorian kokoomuslaisinta politiikkaa talous- ja työmarkkinapuolella.

AVAINSANAT