VALIKKO

Näin SAK:n Eloranta arvioi mahdollisuuksia palata työmarkkinamallipöytään

SAK:n hallitus keskusteli tänään työmarkkinatilanteesta ja kehysriihen päätöksistä eikä tehnyt päätöksiä työtaistelutoimista.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoo Demokraatille, että SAK:n hallitus teki yksimielisen päätöksen siitä, ettei työtaistelutoimista tehdä päätöksiä. Lakoista ei siis linjattu suuntaan tai toiseen.

Eloranta ei lähde ennakoimaan sitä, voivatko lakkotoimet olla kevään osalta nähdyt ja seuraavaksi tilannetta tarkasteltaisiin syksymmällä työmarkkinakierroksella.

– Totta kai me olemme tehneet erinäköisiä suunnitelmia myös joka tilanteeseen, mutta milloin niitä pannaan toimeen, sitä varmaan tässä arvioidaan, Eloranta sanoo.

Hän kertoo, että seuraava SAK:n hallituksen kokous on kalenteroitu toukokuun puoliväliin mutta valmius on kutsua hallitus kokoon aiemminkin.

EDUSKUNNAN työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei ole ehdottamassa mietintöönsä päivämäärää siitä, milloin hallituksen esitys työrauhalainsäädännöstä tulee voimaan. Oli spekuloitu, että se olisi halunnut aikaistaa hallituksen esityksessä ollutta heinäkuun alun aikataulua. Päätös jää nyt valtioneuvostolle.

Elorannan mukaan SAK ei ole tällä hetkellä ensisijaisesti kyttäämässä sitä, milloin työrauhalainsäädäntö tulee voimaan. Asiaa kuitenkin arvioidaan.

– Mutta voimaantulo ei ollut tänään (SAK:n hallituksessa) ainakaan ensimmäinen ja päällimmäinen keskustelunaihe.

Elorannan mukaan työministeri Arto Satosen (kok.) kanssa on keskusteltu erityisesti paikallisesta sopimisesta mutta myös edellytyksistä neuvotella vientivetoisesta työmarkkinamallista.

Eloranta ei luonnehdi keskusteluja neuvotteluiksi vaan näkemysten vaihdoksi.

– Me olemme tiettyjä yksityiskohtia käyneet Satosen kanssa läpi. Tämä edelleen jatkuu… Katsotaan sitten, syntyykö jotakin sellaista, joka meidän mielestämme veisi hallituksen esitystä paikallisesta sopimisesta hyväksyttävämpään suuntaan.

Onko SAK valmis palaamaan työmarkkinamallipöytään?

– Me totesimme, että katsotaan, miten tilanne paikallisen sopimisen osalta menee. Olemme pitäneet esillä sitä, että työrauhan ja paikallisen sopimisen pitäisi pelittää samaan suuntaan kuin työmarkkinamalli. Me tiedämme, että työrauhan osalta on kovin vähän odotuksia, mutta katsotaan nyt, mitä paikallisessa sopimisessa mahdollisesti saataisiin. Ei se nyt ihan helppoa ainakaan meille ole palata työmarkkinamallipöytään.

Jos SAK päättäisi palata pöytään, arvion siitä tekisi SAK:n hallitus. SAK jätti neuvottelupöydän jo viime vuoden puolella vaatien laajempia neuvotteluja työmarkkinakysymyksistä.

Pitääkö paikallisen sopimisen olla samassa pöydässä, onko se ehto?

– Ei sen tarvitse samassa pöydässä olla niin kuin olemme tässä jo pitkän aikaa sanoneet. Mutta asioiden pitää mennä samaan suuntaan, se on meille tärkeintä.

AVAINSANAT

Suomen teollisuus kompastelee tuottavuudessa – SAK kohentaisi työntekijöiden digiosaamista, joka vielä kuralla

Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa toimivissa teollisuusalan yrityksissä digitalisaatio ja robotisaatio eivät ole juurikaan lisääntyneet viidessä vuodessa, jos mukaan ei lasketa viestintävälineiden kehitystä.

Se on SAK:n mukaan iso ongelma työn tuottavuuden kannalta.

– Teknologian käytön vähentyminen voi olla yksi syy siihen, että Suomella on tuottavuusongelmia. Teollisuus on lähtenyt hieman etumatkalta muihin aloihin verrattuna, mutta jää nyt jälkeen, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila arvioi tiedotteessa.

Hyvinvointivaltion rahoitus on riippuvaista teollisen työn kilpailukyvystä, hän huomauttaa, ja osaava työvoima on tuottavampaa, kun teknologiaa on käytössä.

SAK:n tuore Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla piirtää kuvaa eri alojen digitalisaatiokehityksestä. Se katsoo kehitystä nimenomaan suorittavaa työtä tekevien työntekijöiden työn näkökulmasta.

LÄHES PUOLET teollisuuden työntekijöistä kertoi työskentelevänsä tietokoneohjattujen koneiden tai laitteiden kanssa. Osuus oli suunnilleen sama viisi vuotta aiemmin.

Myös tekoälyn käyttö on ainakin suorittavan työn tekijöiden arjessa vielä harvinaista. Vain neljä prosenttia teollisuustyöntekijöistä tunnisti tekoälyn merkityksen työssään.

– Huoli valtion taloudesta on sinänsä aiheellinen, mutta tilanteen korjaaminen kestävällä tavalla tapahtuu muilla keinoilla kuin leikkaamalla hyvinvointipalveluista ja sosiaaliturvasta. Ratkaisu on työn tuottavuuden ja tuloksellisuuden parantaminen. Siinä keskeistä on ihmisen ja teknologian yhteispeli, Antila korostaa.

Tutkimuksesta selvisi myös, että noin 136 000:lla SAK:laisten alojen työssäkäyvällä työntekijällä on digiosaaminen huonolla tasolla. Tämä on merkittävä tuottavuuden kasvun hidaste.

– Osaamisen päivittäminen olisi tärkeää, mutta sen sijaan monet työpaikat keskittyvät jatkuvaan tehostamiseen ja olemassa olevan kapasiteetin puristamiseen.

DIGIOSAAMINEN ei ole SAK:n mukaan pelkästään koulutuskysymys. Jos työntekijä voi osallistua omaan työhönsä liittyvien hankintojen päätöksentekoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on viitteitä, että se parantaa digiosaamistuloksia.

– Johdon kannattaisi suhtautua avoimesti ja arvostaen työntekijöiden omaa työtä ja työpaikkaa koskeviin kehittämisehdotuksiin. Näin henkilöstöltä syntyy tuote- ja palveluparannuksia, muutoksiin liittyvät epävarmuudet ja pelot vähenevät sekä luottamus ja työn mielekkyys paranevat, Juha Antila toteaa.

“Pelkkä teknologian hankkiminen työpaikalle ei takaa tuottavuuden kasvua.”

Viime vuonna Työ 2030 -ohjelmassa tehdyn tutkimuksen mukaan sellaiset yritykset, joissa myös duunarit osallistuvat kehittämiseen, innovoivat ja kasvavat muita todennäköisemmin.

Työpaikan toimintatavoilla on vaikutusta ikääntyneiden työntekijöiden kykyyn ja haluun hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia työssään, SAK muistuttaa. Jos työnteon muutokset valmistellaan yhdessä henkilöstön kanssa ja uuden oppimiseen kannustetaan ja sille annetaan aikaa, työntekijöiden ikä ei ole tulppa tai ongelma.

– Pelkkä teknologian hankkiminen työpaikalle ei takaa tuottavuuden kasvua. Teknologian tuottavuushyödyt ovat usein riippuvaisia siitä, ovatko käyttäjät motivoituneita, osaavia ja valmiita hyödyntämään sitä tehokkaasti, Antila huomauttaa.

AVAINSANAT

Ammattiliitto selvitti: tämä on totuus “ruhtinaallisista” palkkioista

Tavallisimmat myyjien tulospalkkiot lihottavat tilipussia 30-50 eurolla kuukaudessa. Tämä käy ilmi Palvelualojen ammattiliitto PAMin selvityksestä.

– Tulospalkkiot ovat hyviä, mutta myyjien toimeentulon kohentamiseen tarvitaan lisää kokoaikatyötä, PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen muistuttaa tiedotteessa.

Yle uutisoi viime viikolla päivittäistavarakauppojen viime vuosina maksamista tulospalkkioista ja nosti esille, että kauppaketjut palkitsevat työntekijöitään ”ruhtinaallisesti”.

Tulospalkkiot ovat yritysten päätösvallassa ja iso osa myyjistä on niiden piirissä. PAMin selvitykseen vastanneista myyjistä 60 prosenttia oli töissä yrityksessä, jossa maksetaan tulospalkkioita. Palkkiojärjestelmät myös palkitsevat: 86 prosenttia vastanneista kertoi saaneensa kuluneen 12 kuukauden aikana palkkioita.

PAM pitääkin hyvänä, että kaupan alalla tulospalkkioita maksetaan. Muualla yksityisen palvelualan yrityksissä niitä on erittäin harvassa.

Avovastauksissa moni kiitti palkkioiden olevan lisä ansioihin.

– Tulospalkkiot ovat lähtökohtaisesti tervetullutta yrityskohtaista henkilöstöpolitiikkaa ja johtamista. Ne tuovat vähentämisen sijaan lisää työehtosopimuksessa sovittujen vähimmäisehtojen päälle, Rönni-Sällinen sanoo.

KYSELYN perusteella osa-aikaiset myyjät ovat jopa kokoaikaisia useammin töissä yrityksessä, jossa on tulospalkkiojärjestelmä. Osa-aikaiset näyttävät myös saavan niin kokoaikaisia useammin. Peräti 89 prosenttia osa-aikaista vastasi saaneensa niitä 12 viimeisen kuukauden aikana, kun kokoaikaisista saajia on 82 prosenttia.

Tulos johtunee PAMin mukaan siitä, että kaupan suuret yritykset Kesko, S-ryhmä ja Lidl maksavat tulospalkkioita ja niissä suuri osa myyjistä on osa-aikaisia.

“Tulospalkkiot eivät poista alan työntekijöiden toimeentulo-ongelmia.”

Kyselyn perusteella viimeisen 12 kuukauden aikana maksetut palkkiot kokoaikaisilla myyjillä olivat keskimäärin 501-700 euroa ja osa-aikaisilla 401-500 euroa. Korkeisiin, yli 2 000 euron palkkioihin vuodessa, ylsi viisi prosenttia vastanneista.

PAMin marraskuussa toteutetun jäsenkyselyn mukaan myyjien keskipalkka on kuukaudessa 2 054 euroa. Yleisimpien tulospalkkioiden mukaan kuukausitulot nousevat 30-50 eurolla.

– Tulospalkkiot eivät poista alan työntekijöiden toimeentulo-ongelmia. Tarvitaan lisää tunteja, lisää kokoaikatyötä, sekä parempia peruspalkkoja, Rönni-Sällinen sanoo.

AVOIMISSA vastauksissa tulee esiin yritysten erilaiset palkkioperusteet. Osalle osa-aikaisista tulospalkkaus maksetaan työsopimukseen merkittyjen tuntien mukaan, osalle puolestaan otetaan huomioon toteutuneet tuntimäärät.

Loman osuminen väärään ajankohtaan voi tiputtaa työntekijän pois palkkion saajista. Osa kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että palkkion saaminen on kiinni työtehtävistä – kassalla saa, osaston vastaavana ei. Jos mysteerishoppajan kohdalla jää kanta-asiakaskortti kysymättä tai tervehtimättä, leikkaantuu palkkio. Toisten kanssa samaa työtä tekevä vuokratyöntekijä voi myös jäädä vaille palkkiota.

– Olisi erittäin tärkeää, että tulospalkkausjärjestelmät rakennettaisiin yhdessä henkilöstön kanssa. Tällä varmistettaisiin, että kaikki työntekijät voivat omalla työllään vaikuttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja saada siitä myös rahallista palkintoa. Tämä olisi sitä parasta mahdollista paikallista sopimista, jossa molemmat voittavat, Rönni-Sällinen korostaa.

Hänen mukaansa voisi olla aiheellista käydä läpi Kaupan liiton kanssa tulospalkkiojärjestelmien pääperiaatteita.

PAM selvitti jäseniltään tulospalkkioiden maksukäytäntöjä 25.-28. huhtikuuta tehdyllä kyselyllä. Vastauksia saatiin 2 600.

AVAINSANAT

Entä jos SDP on seuraava pääministeripuolue? – EK:n Häkämiestä se ei tunnu huolettavan

Tällä hallituskaudella valtaa on siirtynyt työmarkkinaosapuolilta hallitukselle. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Jyri Häkämies on ollut tyytyväinen, sillä porvarihallituksen päätökset ovat olleet elinkeinoelämän mieleen.

Ensi vaalien jälkeen hallituspohja voi olla erilainen, mutta Häkämiestä se ei tunnu huolettavan. Hänen mukaansa Suomi on vahvasti porvarillinen maa, jossa SDP:n ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus on kaukana siitä, että ne kahdestaan pystyisivät lakeja muuttamaan.

Vaihtoehdoiksi jäävät käytännössä siis oikeistohallitus ja hallituspohjat, joissa SDP saa seuraa oikealta. Näin ollen seuraava hallitus Häkämiehen arvion mukaan tuskin vetää nykyisen hallituksen työmarkkinauudistuksia takaisin, vaikka SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman olisi pääministeri.

-  En jaksa uskoa, että sen tyyppinen tilanne tulisi, hän viittaa uudistusten perumiseen.

Nykyinen oikeistohallitus on perustanut kolmikantaisia työryhmiä, mutta käytännössä esimerkiksi poliittisten lakkojen rajoittamisesta ja monista muista työmarkkinauudistuksista on päätetty jo hallitusohjelmassa. Palkansaajakeskusjärjestö SAK on vastannut laajoilla lakoilla, mutta pian eduskunta hyväksyy niitä rajoittavan lain.

HÄKÄMIES arvioi, että jos SDP on seuraava pääministeripuolue, sen hallitusohjelmassa on työmarkkinoihin liittyviä odotuksia ja linjauksia. Hän kuitenkin toivoisi, että ne ovat enemmän eteenpäin katsovia ja liittyvät tulevaisuuteen kuin siihen, että nyt tehtäviä uudistuksia lähdetään muuttamaan.

Entisenä kokoomusministerinä Häkämies kuitenkin painottaa, että valta on kansan valitsemalla eduskunnalla ja sen luottamusta nauttivalla hallituksella. Näin ollen EK hänen mukaansa ymmärtäisi – riippumatta siitä, hyväksyisikö – jos seuraava hallitus tekisi samoin kuin nykyinen ja kirjaisi uudistuksensa tiukasti jo hallitusohjelmaan ilman, että työmarkkinajärjestöt niistä varsinaisesti neuvottelisivat.

-  Kolmikantainen valmistelu on tärkeää, ja on hyödyllistä, että eri lainvalmistelun asteella tuodaan esille eri osapuolten näkemyksiä ja se vaikuttaa. Itse kuitenkin peräänkuuluttaisin, että meillä ei voi olla veto-oikeutta. Toisin kuin jotkut kokevat, että ei saa tehdä asioita, jos niitä ei Hakaniemi hyväksy.

Muun muassa SAK:n keskustoimisto sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.

“Rinteen-Marinin hallituksen aikaan meitä kuunneltiin huonosti.”

Eli jos seuraava hallitus tekee jotain, mikä ei miellytä työnantajia, te hyväksytte sen mukisematta?

-  Kun se nojaa kansan enemmistöön, niin totta kai se on näin, mutta toki tuomme omat näkemyksemme esille.

Mutta jos niillä ei ole vaikutusta?

-  Se voi olla. Edellisen Rinteen-Marinin hallituksen aikaan meitä kuunneltiin huonosti, mutta se on demokratiaa, kansanvaltaa. Uskon, että jos kolmikanta tuottaa tuloksia, kaikenväriset hallitukset kyllä kuuntelevat, mutta pitää aina muistaa, että hallituksella ja eduskunnalla on se lopullinen valta. Me voimme olla vain tuottamassa ratkaisuja.

KOLMIKANNALLA on Häkämiehen mielestä yhä tulevaisuus, mutta se on paljon rajallisempi kuin historiassa. Esimerkiksi eläkeuudistukset on hänestä hyvä neuvotella myös vastedes järjestöjen kesken hallituksen antaman tavoitteen pohjalta.

Tälläkin hetkellä menossa on neuvottelu, jonka tavoitteena on löytää eläkejärjestelmästä miljardin euron säästö tammikuuhun mennessä.

On paljon muutakin, missä hallituksen on Häkämiehen mielestä perusteltua kuulla työmarkkinajärjestöjä. Esimerkiksi Suomen EU-jäsenyydessä oli iso osansa sillä, että niin työnantajat kuin palkansaajat kokivat unionin jäseneksi pyrkimisen olevan tärkeää. Lisäksi tulevat esimerkiksi työperäinen maahanmuutto ja ammatillinen koulutus.

Sen sijaan esimerkiksi kannustinloukkujen osalta esitykset viedään nyt maaliin vahvasti hallitusvetoisesti.

-  Siellä on ollut työryhmät, mutta selkeästi hallitusohjelmaan pohjautuen. Esityksillä on iso vaikutus hallituksen talousohjelmaan, jota EK:na tuemme.

“Ne olivat hyvin laajoja paketteja, mutta niiden aika on auttamatta ohi.”

Historiassa kolmikanta oli tupoa ja keskitettyä palkkaratkaisua. Myös työttömyysturvat, sosiaalipolitiikat, jopa liikenneasioita, väylämaksuja ja milloin mitäkin sovittiin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken.

-  Ne olivat hyvin laajoja paketteja, mutta niiden aika on auttamatta ohi. Yksi merkkipaalu on meidän sääntöuudistus, joka lähti siitä, että palkkaneuvottelut viedään toimialoille.

EK:n on katsottu aloittaneen kolmikannan murentamisen silloin, kun se vuonna 2015 ilmoitti, ettei enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja.

HÄKÄMIES ei erityisemmin pelkää, että Suomeen voisi syntyä hallitusten vaihtuessa kierre, jolloin edellisen hallituksen tekemät uudistukset vesitettäisiin ja tilalle valmisteltaisiin omannäköiset.

-  Puhutaan poukkoilusta, mutta en usko, että mikään hallitus pystyy tästä isosta linjasta merkittävästi tekemään eroa. Siis siitä, että kipeitäkin sopeutuspäätöksiä pitää tehdä, asioita pitää uudistaa ja velkaantuminen katkaista.

Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus aloitti uudistusten tekemisen vauhdilla heti hallituskauden alkuun, mikä vaikuttaa harkitulta strategialta ja onkin sitä myös Häkämiehen mielestä.

-  Isot uudistukset pitää toteuttaa heti alussa, jos mikä tahansa hallitus aikoo saada tuloksia näkyville oman kautensa aikana.

“Lakkojen rajuus oli yllätys.”

Hänen mukaansa esimerkiksi vuodelta 1946 olevaa työrauhalakia on yritetty neuvotellen uudistaa, siinä onnistumatta. Se, että työrauhalait ovat hallitusohjelmassa vahvasti ja hallitus vie, johtuu Häkämiehen mukaan ay-liikkeestä. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja sanoi ääneen, että lakko-oikeutta ei neuvotellen rajoiteta, Häkämies sanoo.

-  Jos Suomessa työrauhaa haluttiin ja pitää uudistaa, sen piti tapahtua näin.

Hallitus ja työnantajat osasivat kyllä varautua siihen, että ay-liike reagoi, kun kerralla tehdään niin monia uudistuksia. Sen sijaan lakkojen rajuus oli Häkämiehen mukaan yllätys.

-  Itse koen, että tässä ei ole tehty mitään dramaattista johonkin pysyvään tai syvään vastakkainasetteluun, vaan on tehty se, mikä on jo kilpailijamaissa. Tässä on ollut turhan vahva poliittinen lataus.

Sanna Nikula / STT

AVAINSANAT

Yksityiselle opetusalalle uusi lakkovaroitus – kyse työehdoista, ei hallituksen toimista

Yksityiselle opetusalalle annettiin uusi lakkovaroitus, työntekijäjärjestöt Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL sekä Ammattiliitto Jyty tiedottavat.

Edellinen lakko järjestettiin viime viikolla.

Lakon piirissä olisi kaikkiaan yli 2  000 yksityisen opetusalan työehtosopimuksen piirissä olevaa jäsentä seitsemällä paikkakunnalla.

Toteutuessaan lakko alkaisi maanantaina 13. toukokuuta heti puolenyön jälkeen ja päättyisi torstaina 16. toukokuuta.

Kyseessä ei tiedotteen mukaan ole hallituksen ajamia työelämäheikennyksiä vastustava poliittinen lakko. Mahdollisesti alkavalla lakolla pyritään vauhdittamaan neuvotteluita jäsenten työehdoista yksityisellä opetusalalla.

Työntekijäjärjestöt ovat tiedotteen mukaan käyneet kevään aikana työehtosopimusneuvotteluita Sivistysala ry:n kanssa. Tavoitteena on ollut saada yksityistä opetusalaa koskeva uusi työehtosopimus. Osapuolet ovat neuvotelleet valtakunnansovittelijan luona toistaiseksi tuloksetta. Seuraava neuvottelu osapuolten välillä on vappuaattona.

Työntekijäjärjestöjen mukaan neuvotteluissa ollaan palkkaratkaisun ja tekstikysymysten osalta kaukana työnantajapuolen kanssa. Järjestöt toteavat, että palkkakehityksen on oltava jatkossakin kilpailukykyinen ja luottamushenkilöiden toimintaedellytyksiä on parannettava nykyisestä.

AVAINSANAT

“Minä en hiljene, vaikka yritetään hiljentää” – “Bosslady”-Rytkönen täysin auki kirjassaan

Voimanainen. Bosslady. Lakkokenraali. Muun muassa näitä termejä on julkisuudessa käytetty luonnehdittaessa sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn puheenjohtajaa Millariikka Rytköstä.

– Erityisesti vuonna 2022 liittokierroksella minut nostettiin julkisuudessa melkein yli-ihmiseksi, “niin rohkeaksi”, etten tunnistanut tätä kuvaa, vaikka on siinä tottakin mukana, Rytkönen kertoo Demokraatille.

Hänen tuore omaelämäkertansa Täysin auki (Johnny Kniga) kertoo toisenlaisen tarinan. Se on tilitys hyvinkääläisen duunariperheen tyttären, paikallisessa jengissä pyörineen nuoren tiestä ensin kätilöksi ja sitten ärhäkäksi koetuksi ay-pomoksi. Rytkönen kertoo hyvin avoimesti myös taistelustaan kiloja vastaan – ulkonäköpaineista, joista sosiaalinen media häntä jatkuvasti muistuttaa.

– Eniten googlattavat asiat minusta ovat palkka, paino ja puoliso. Se kertoo, mitä ay-pomossa kiinnostaa. En tiedä, googletetaanko miespuolisesta kollegasta samoja asioita, hän hymähtää.

Ja omaelämäkerta on itse kirjoitettu, Rytkönen huomauttaa epäilijöille. Hän kirjoittaa aina itse kolumninsa ja puheensa. Kirjoittaminen on ollut hänelle keino purkaa tunteita ja asioita auki ja kirjan kirjoittaminen, pitkäaikainen haave, on nyt toteutunut.

HÄNEN EI pitänyt kirjoittaa alun perin omasta elämästään, sillä pöytälaatikko on täynnä fiktiota. Mutta näin kuitenkin kävi. Rytkönen oli kuitenkin kirjoittanut jo itselleen “kirjeitä”, esimerkiksi mahalleen, joka päätyi myös kirjaan.

Siinä pohditaan paljon tyttöyttä, naiseutta. “Mistä on voimakkaat tytöt tehty? Ei ainakaan sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista”, Rytkönen kirjoittaa.

Myöhemmin hän lisää, että näistäkin, jos tyttö niin itse haluaa. Tyttöjen laittaminen tiettyyn muottiin kismittää. Hän sanoo itse syntyneensä kapinalliseksi.

– Minä olen se tyttö, joka on aina osannut sanoa ei. Olen aina tiennyt rajani, pitänyt niistä kiinni ja puolustanut sekä itseäni että muita. Sellaistakaan ei tämä yhteiskunta hyväksy. Mutta ei saa olla myöskään liian kiltti. Tuntuu, ettei ole koskaan oikeanlainen.

Tie Hyvinkäältä olisi voinut viedä mihin tahansa, ja Rytkönen kertoo oman polkunsa olleen lähinnä ajautumista nykyiseen pisteeseen, ei sinnikästä pyrkimistä.

– Varmasti on ihmisiä, jotka tavoittelevat pienestä pitäen poliittista tai muuta valtaa, mutta minä olen niin sattuman summana tässä tilanteessa ja siitä saan kiittää hyvin paljon muita kanssakulkijoita.

KOKOOMUKSEN hellimä ajatus siitä, että yksilö on yksin vastuussa omasta kohtalostaan, ei saa häneltä kannatusta.

– Elämä on täynnä sattumia. Minä jos kuka synnytyssalikätilönä sen tiedän. On asioita, joihin pystyy varautumaan ja joita voi suunnitella, mutta lopulta kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo eteen. Se on myös lohdullista. Kukaan ei selviä elämästä ilman iskuja.

“Se, joka väittää, ettei raha muuta mitään, joko valehtelee tai ei ole kokenut luokkahyppyä”, Rytkönen kirjoittaa. Hänen omassa lapsuudenkodissaan ei liiemmin rahalla mässäilty, mutta nyt tilanne on toinen.

– Entistä enemmän tajuan sen, miten paljon raha ratkaisee. Jos joku väittää muuta, hän on syntynyt rikkaaksi. Se antaa vaihtoehtoja, kun ei tarvitse ajatella koko ajan rahan riittävyyttä. Se antaa tilaa myös luovuudelle, kuten esimerkiksi kirjoittamiselle.

ALLE 30-VUOTIAANA Rytkönen painoi pitkiä työpäiviä kätilönä, yksinhuoltajana, ja sellaiset haaveet sai silloin unohtaa.

– Mutta nyt minä olen se kermaperse, jolla on se mahdollisuus omiin valintoihin, hän naurahtaa.

“Kieltäydyin pitkään lähtemästä ehdolle Tehyn puheenjohtajaksi, koska pelkäsin julkisuuden tuomia haasteita”, Rytkönen kirjoittaa. Sekin pelotti, joutuuko itse tai oma perhe uhkailun kohteeksi. Ja näin on käynyt.

– Se kertoo kaiken tästä yhteiskunnasta, että erityisesti naisen pitää miettiä tulevaisuuttaan tästäkin näkökulmasta. On täysin fuulaa väittää, että naiset ja miehet olisivat tasa-arvoisessa asemassa työelämässä tai vaikkapa luottamustehtävissä.

“Minua ei ole koskaan tytötelty niin paljon kuin nykyisessä työssäni.”

Rytkönen suostui lopulta vuonna 2017 puheenjohtajaehdokkaaksi, koska hän kuvitteli, ettei tulisi kuitenkaan valituksi. Toisin kävi. Pomppaaminen hyvin naisvaltaisesta, turvallisesta työyhteisöstä, kätilöiden maailmasta, työmarkkinoiden kovaan ytimeen on myös hämmentänyt. Naispuolinen ay-pomo joutuu vastaamaan mitä kummallisimpiin kysymyksiin.

– Minua ei ole koskaan tytötelty niin paljon kuin nykyisessä työssäni. Olin sentään 42-vuotias valinnan aikaan. Ja olen joutunut moniin yllättäviin tilanteisiin. Minulta on kysytty esimerkiksi, kuka hoitaa lapseni, kun olen niin kiinni töissä tai kuka meidän perheessämme siivoaa.

Kukaan ei kysynyt näitä asioita, kun kätilönä tein yövuoroja ja viikonloppuja, Rytkönen huomauttaa.

– Se kertoo kummallisesta seksistisestä ajattelusta. Kun nainen on ”omalla paikallaan” vaikkapa kätilönä, häneltä ei kysytä tällaisia. Mutta nyt ay-pomon asemassa arjen sujumisesta ollaan kovin huolissaan.

SYNNYTYSSALISSA kaikki perustuu saumattomaan tiimityöhön tai muuten tuloksena voi olla hyvin rumaa jälkeä. Jokaisella on sama maali: saattaa lapsi turvallisesti maailmaan. Tehyn omassa porukassa tiimityö toimii, Rytkönen painottaa, mutta muuten, laajemmalti, hän ihmettelee, kuinka sopimisen kulttuurin romuttuminen vain etenee.

Ja osaamistakin on epäilty. Rytkönen painottaa, että Tehyn puheenjohtajana hän ei lähde koskaan soitellen sotaan mutu-tietämyksellä.

– “Sori siitä” ja miesministeri saa synninpäästön. On hyvä pysähtyä miettimään, ovatko pelisäännöt samat naisilla ja miehillä. Eivät ne ole.

“Some-ryönään”, jonka kohteeksi erityisesti naiset joutuvat, Rytkönen näyttää tottuneen. Hän osaa jo suojautua siltä eli hän ei lue koskaan itseään koskevia keskusteluja.

– Tiedän, että minun persoonaani käsitellään jopa hyvin aggressiivisesti. Mutta jos sitä tekstiä ei lue, se ei satuta.

Jo kätilönä ollessaan hän neuvoi synnyttäjiä, että älkää lukeko niitä Vauva-lehden keskustelupalstoja. Ammattilaisilta kannattaa kysyä, eikä jäädä some-maailman tarjoamien ansojen vangiksi.

“Kaikki eivät ehkä ymmärrä sarkasmiani.”

Onko mitään keinoa, jolla taistella somea vastaan? Onko ainoa keino vain antautua?

– Minä en hiljene, vaikka yritetään hiljentää. Milla ja lamppu -tili on tapani reagoida maalittamiseen. Kaikki eivät ehkä ymmärrä sarkasmiani ja miten katson maailmaa, mutta musta huumori on minun tyylini käsitellä asioita. Ja nauraminen myös itselle on vapauttavaa.

Rytkönen pohtii elämänsä tärkeimpiä käännekohtia. Yksi iso oli aloittaa opinnot Kätilöopistolla. Se oli oman tien löytämisen hetki.

– Kätilöys on muovannut minua ehkä eniten ihmisenä ädiksi tulemisen ohella. Tiesin, että olen nyt oikealla alallani. Löysin ”omat ihmiseni” – me olemme sielun siskoja ikuisesti.

Puoliso Jyrki saa kirjassa paljon kiitosta.

– Olisin edelleenkin varmaan Husin Hyvinkään synnärillä kätilönä, jos en olisi tavannut puolisoani Jyrkiä. Hän on ollut koko ajan arjen cheerleader, joka on kannustanut eteenpäin, uskonut.

“Oli niin iso asia nähdä, kuinka kiltit kollegat voimaantuivat.”

Tehyn puheenjohtajana Rytkönen on erityisen ylpeä vuoden 2022 liittokierroksesta, kun hoitajat lakkojen siivittämänä puolustivat palkkojaan ja muita oikeuksiaan siinä onnistuen.

– Jos muistini joskus hoivakodissa vielä pelaa, toivottavasti muistan sen vuoden. Oli niin iso asia nähdä, kuinka kiltit kollegat voimaantuivat ja löysivät rohkeuden käyttää omaa ääntään. He sanoivat julkisesti, että nyt riitti. Olin niin valtavan ylpeä heistä.

NORMIKIIRETTÄ, Rytkönen vastaa kysyttäessä, mitä kuuluu juuri nyt. Kiitos siitä kuuluu muun muassa työministeri Arto Satoselle (kok.), joka kutsui kaksi liittojohtajaa, joista toinen on siis Millariikka Rytkönen, selvittämään, miten kaikki palkansaajajärjestöt saataisiin neuvottelemaan yhdessä työnantajaliittojen kanssa niin sanotusta vientivetoisesta palkkamallista.

Muutenkin Petteri Orpon (kok.) hallituksella on työllistävä vaikutus minulle henkilökohtaisesti ja koko ay-liikkeelle, Rytkönen letkauttaa.

Huhtikuisen hallituksen kehysriihen jälkeen Tehyn puheenjohtaja on saanut hyvin epätoivoisia viestejä jäseniltä.

– He ovat järkyttyneitä ja surullisia meidän alan järjestelmällisestä tuhoamisesta. Tämä hallitus ei kyykytä pelkästään sairaita ja köyhiä vaan myös heidän auttajiaan.

Eli taistelut puheenjohtajana eivät ole loppumassa. Hän toivoo, että luovuudellekin jää vielä tilaa ja omaelämäkerta ei jää ainokaiseksi kirjalliseksi tuotokseksi.

AVAINSANAT