Ingmar Svedberg var en trofast och god kamrat

ingmar svedbergHelt överraskande kom beskedet om Ingmar Svedbergs bortgång inte för den närmaste vänkretsen. Redan en längre tid hade han känt sig trött. ”Han ser så dåligt, han hör så dåligt, och han har så svårt att gå på grund av sina sjuka knän”, klagade hans hustru Sirkka för bara några månader sedan.

Endast fem dagar före sin bortgång meddelande han undertecknad i ett av våra sedan decennier tillbaka regelbundet återkommande telefonsamtal att han led av en mycket svår sjukdom. Kan man inte göra någonting, undrade jag. ”Det går inte att bota”, svarade han uppgivet. Det blev vårt sista samtal.

I bakgrunden fanns en vänskap som sträckte sig långt tillbaka i tiden. Egentligen ända till år 1971 då han lånade mig en bok som handlade om hur man gör civiltjänst. ”Jag bor på Tempelgatan, men inte där som K-A Fagerholm utan ett stycke därifrån”, instruerade han mig när jag skulle avhämta boken från hans hem i Helsingfors.

Ingmar, bland vännerna alltid kallad Jesper, var i många avseenden en produkt av det glada sextiotalet. En tid då allt tycktes möjligt, då gamla tabun och fördomar skulle raseras, då tolerans och öppenhet låg högt i ropet och då framtiden tycktes full av förhoppningar.

Några år senare skulle den frimodiga kulturradikalismen ersättas av ett oändligt testuggande och dogmatisk kommunistisk marxism-leninism. Åtminstone i stora delar av de kulturkretsar Jesper rörde sig i. Smeknamnet Jesper hade han för övrigt fått av sina lärare i Grankulla svenska samskola. Förebilden var den svenska kungen Karl XI:s hovpredikant, biskopen Jesper Swedberg som levde på 1600- och 1700-talet.

I mitten av sextiotalet tillhörde Ingmar Svedberg redaktionsrådet för den finlandssvenska vänstertidskriften FBT och han anslöt sig till Socialdemokratiska Studentföreningen (SF). Senare flyttade han över till Helsingfors svenska arbetarförening. Han förblev därmed socialdemokratin trogen i hela sitt liv.

Det samma kunde inte sägas om många av hans generationskamrater som valde att ta ett steg vänsterut särskilt inom de både svensk- och finskspråkiga kulturkretsar han rörde sig i. I synnerhet de så kallade taistoiternas självsäkerhet och övertygelse om att sitta inne med den absoluta sanningen irriterade Jesper fruktansvärt. Under sjuttiotalet kunde många av han vänner vittna om häftiga ideologiska dispyter med extremvänsterns företrädare på hans stamställe, konstnärs – och kulturkrogen Kosmos på Kalevagatan i Helsingfors.

Jesper visste nämligen vad han talade om. Under många årtionden höll han kontakt med östeuropeiska, inte minst ryska, kulturarbetare, författare och översättare. De kunde förmedla en mer verklighetstrogen bild av ett grått och dystert, censurpräglat, byråkratiserat och toppstyrt samhälle fjärran från de sovjetiska glansbilderna av ständigt leende arbetets hjältar.

Den nordiska kulturgemenskapens låg hans hjärta nära. Det var ett oändligt antal kulturpersonligheter från Sverige, Danmark, Norge och Island som han umgicks med. Lika oändligt antal som alla de nordiska möten och konferenser han deltog i. Plus alla internordiska kommittéer och arbetsgrupper. Speciellt Färöarna fascinerade honom. Under många år var han ordförande för Tjaldur – Vänskapsförening Finland-Färöarna vars styrelsemedlem han förblev ända till sin bortgång.

Ingmar Svedberg var litteraturkritiker. Någon fast anställning med ett jobb mellan klockan åtta på morgonen och fyra eftermiddagen skaffade han sig aldrig. Det hade knappast passat hans något bohemiska konstnärssjäl. I stället blev han något av det kulturella mångsyssleriets mästare. Han var timlärare i svensk litteratur vid Helsingfors universitet, lärare i litteratur vid Teaterhögskolan, redaktionssekretare och chefredaktör för den finlandssvenska kulturtidskriften Nya Argus, medlem av Nylands läns konstkommission och mycket mera till.

Ett av hans viktigaste förtroendeuppdrag var ordförandeskapet för Finlands svenska författareförening där han i en omröstning besegrat självaste Jörn Donner. Under många år var han också ordförande för Arbetarnas Bildningsförbunds (ABF) svenska sekretariat och kom i den egenskapen att ha ett stort inflytande till exempel när K-A Fagerholms studiefonds stipendier skulle delas ut.

Många i hans omgivning kan ännu idag vittna om den enorma energi han lade ner på de projekt han engagerat sig i. Han var en mästare på att knyta kontakter, fixa stipendier, ordna föreläsare, arrangera kulturpolitiska seminarier och bara i största allmänhet följa med det politiska skeendet. Och skvallret med för den delen.

Tills hans läggning hörde också förmågan att både avnjuta och arrangera trevliga luncher och middagar av vilka många ibland kunde bli rätt så långa och våta. Helt i andan av en tid som för länge sedan flytt. ”Es war,es war, es kommt nie wieder”, det var det var, det kommer aldrig mer igen, kunde han ibland lätt sorgset sucka på tyska.

Det verkliga andningshålet för Sirkka och Ingmar var sommarstugan på Korsön i Munsala i Österbotten. Släkten Svedberg av vilka många varit framstående folkbildare och tidningsmän har nämligen österbottniska rötter. Här kunde han verkligen leva upp med så enkla praktiska saker som att slå gräs, lägga ut nät samt reparera bryggor och tak. Och inte minst bjuda sina gäster på biffar stekta på utegrillen. Efterrätten var de obligatoriska grillade bananerna med vispgrädde. Härligt kaloririka, som han skämtsamt sade.

När Sirkka och Ingmar för ett och ett halvt år sedan för sista gången efter en grundlig storstädning stängde dörren till den kära stugan på Korsön som de sålt fanns det redan någonting av ett höstligt avsked i luften. Samma slutgiltiga farväl som Sirkka kunde berätta om då Ingmar med hänvisning till sin obotliga sjukdom kort före sin bortgång avslutade sina medlemskap i några av de föreningar han så länge tillhört och verkat inom.

I Ingmar Svedberg har vi alla, släktingar, vänner och andra närstående förlorat en fin och trofast människa och en god kamrat. Ingmar Svedberg var 70 år vid sitt frånfälle.

Henrik Helenius

AVAINSANAT

Nuori, nainen ja punainen

Haluaisin kirjoittaa teille hieman ajatuksiani siitä, miltä tuntuu olla nuori demari ja nainen. Näin eduskuntavaalien alla ja erityisesti eduskuntavaaliehdokkaana oleminen, on tuonut eteeni monia tilanteita, joissa puoluevalintaani on kyseenalaistettu, miksi en olisi valinnut toisin?

Nuoren ikäni puolesta olisi kuulemma mahdollista valita paremmin ennen kuin poliittinen urani ehtii kehittyä liian näkyväksi. Naisilla olisi paremmat mahdollisuudet menestyä jossain toisaalla. Vastaukseni on; mikään ei ole toisin.

”SDP on eduskunnan tasa-arvoisin puolue, nuorten ja naiskansanedustajien puolue” (IS 3.1.2019).  Ja niinhän se on. Olen itse nuorena ja naisena kokenut SDP:n toisia huomioivaksi, kannustavaksi sekä yhteisölliseksi puolueeksi, jossa jokaisella on samat mahdollisuudet menestyä.

Luulen, että ihmiset, jotka kokevat oikeudekseen arvostella ja kyseenalaistaa poliittisesti sitoutuneita ihmisiä, erityisesti nuoria ja heidän tekemisiään, eivät ole tarpeeksi perillä eri puolueiden teemoista ja arvoista, saatika sitten itse ehdokkaan arvoista.

Mielipiteensä saa toki sanoa.

Jokainen puoluepolitiikaan mukaan lähtevä tiedostaa omat arvonsa sekä tavoitteensa realistisesti ilman, että toisten tarvitsee jatkuvasti kerrata muista vaihtoehdoista.

On tärkeintä, että jokainen itse tietää, mitä tekee ja mikä on itselle tärkeintä. Koska mikään ei ole kenelläkään toisin.

 

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Kauhavalta.

AVAINSANAT

Ilkka Kantola: ”Liberaali demokratia tarvitsee yhteisöllisyyttä toimiakseen”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola vaatii lisää yhteisöllisyyttä Euroopan Unioniin.

Kansanedustaja Ilkka Kantola (sd) peräänkuuluttaa Euroopan Unionin jäsenmaisten välistä yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta pakolaisvirran aiheuttaman haasteen kohtaamisessa.

Lähi-idän monien konfliktien taustalla ovat siirtomaakauden aikana kehittyneet ongelmat, Kantola muistuttaa.

– Alue pilkottiin ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden toimesta tilkkutäkiksi, jolla ei ole historiallista taustaa. Lähi-itä ei ole toipunut kolonialismin taakasta, eikä Eurooppa voi siksi katsoa sivusta Lähi-idän epävakautta ja siitä johtuvaa pakolaiskriisiä.

Tulijat tuovat lisävoimaa Eurooppaan, mutta aiheuttavat alkuvaiheessa kustannuksia ja erilaista päänvaivaa. Ulkorajavalvonnan ja ihmiskaupan torjunnan ohella yhteisesti tulee hoitaa kustannusten taakanjako ja turvapaikka- ja kotouttamisvastuu.

Kantola muistuttaa, että kansainvälinen solidaarisuus ja maan sisäinen solidaarisuus ovat saman kolikon eri puolia. Mitä heikompaa yhteisöllisyys, heikommista huolehtiminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on kansallisella tasolla, sitä vaikeampaa on vaatia oman maan rajat ylittävää solidaarisuutta.

– Liberaali demokratia tarvitsee yhteisöllisyyttä hyvin toimiakseen. Tätä ei minkään maan hallitus saa unohtaa.

Orpo MTV:lle: On hyvä jatkaa hallitusyhteistyötä keskustan kanssa

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Petteri Orpo.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo MTV:lle, että kokoomusväki ja sen kannattajat ovat hyvin tyytyväisiä nykyisen hallituksen aikaansaamisiin.

– Työ, mitä kokoomus on tehnyt hallituksessa, niin se nauttii luottamusta ja sitä on tehty yhdessä keskustapuolueen ja nyt sinisten kanssa. Sille sille annetaan arvoa ja kunnioitetaan ja katsotaan, että siltä pohjalta on hyvää jatkaa, Orpo sanoi.

Kun kokoomuslaisilta kysyttiin Iltalehden kyselyssä, kumpi puolueista olisi mieluisampi hallituskumppani, valitsi noin 87 prosenttia keskustan ja vain 13 prosenttia gallupeja johtavan SDP:n.

Myös EK pitänyt esillä porvarihallitusta. Toimiin kuuluisi ay-liikkeen vikisyttäminen.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies hahmotteli jo marraskuussa tulevia hallitusvaihtoehtoja. Tekniikka ja Talous -lehti kertoi Häkämiehen esiintymisestä Hyvinkäällä EK:n seminaarissa.

Jos maahan tulee uusi porvarihallitus, se olisi Häkämiehen mukaan vastuullisen talouden ja korkean työllisyyden hallitus. Hallitus tekisi päätökset työmarkkinauudistuksista ja ay-liike vikisisi. Häkämiehen mukaan työmarkkinauudistukset kannattaisi tehdä heti kärkeen, eikä vasta vaalikauden lopussa.

– Matsi kannattaa ottaa alussa, Häkämies sanoi.

Liisa Jaakonsaarelta huolestunut viesti: ”Ihmisoikeusjärjestöjen on syytä olla valppaina”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Liisa Jaakonsaari.

Hallitus ilmoitti tällä viikolla, että ulkoministeriö käy läpi kansainväliset sopimukset ja selvittää, voitaisiinko niitä muuttamalla hallita maahanmuuttopolitiikkaa nykyistä paremmin.

Suomea sitovia maahanmuuttoa säänteleviä sopimuksia ovat pakolaissopimuksen lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n kidutuksen vastainen sopimus.

sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ei perjantaina tarkentanut, mitä kansainvälisiä sopimuksia ulkoministeriö on tarkastelemassa. Tarkasteluun joutuvat hänen mukaansa esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden oikeuksiin liittyvät sopimukset.

– Korostan, että tarkoitus ei ole irtisanoutua ihmisoikeussopimuksista tai ihmisoikeuksien noudattamisesta. On pienen kansakunnan etu, että meillä on kansainvälinen sopimusverkosto, Mykkänen sanoi.

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on ottanut Twitterissä kantaa asiaan.

– Ihmisoikeusjärjestöjen on syytä olla valppaina. Hallitus on viimeaikaisten traagisten tapahtumien seurauksena kiinnostunut ihmisoikeuksista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Suomen hallitus ryhtyy vihoviimeisenä tekonaan vesittämään kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, Jaakonsaari päivittää.

Politico povaa SDP:lle isoa voittoa eurovaaleissa

Kuva: Lehtikuva / Timo Jaakonaho

Uusi Suomi on uutisoinut Politico-lehden julkaisemasta eurovaalien Suomea koskevasta paikkaennusteesta, joka on koostettu useasta eri puoluegallupista.

Ennusteen mukaan sdp olisi saamassa peräti kaksi lisäpaikkaa. Puolueen paikkamäärä kasvaisi nykyisestä kahdesta neljään. Vihreät olisi saamassa kaksi paikkaa, kun puolueella nykyisin on yksi europarlamentaarikko.

Kokoomus ja keskusta pitäisivät ennusteessa nykyiset kolme paikkaansa.

Eurovaaliehdokkaana oleva Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi on noteerannut Politicon uutisen Twitterissä:

AVAINSANAT