VALIKKO

Työnantajat pelkäävät yhä palkata yli 60-vuotiaita – ja nyt yhteiskuntakin heittää minut etuusleikkuriin

Olen tavallinen 63-vuotias jamppa, joka on ajautumassa hallituksen sopeutuspäätösten sekä työnantajien arkailun takia yhä terävämpään toimeentuloleikkuriin.

Olen ollut työttömän statuksella tammikuusta 2023. Ansiosidonnaista päivärahakautta on jäljellä vielä hetki, tulevaisuudessa leikkuri iskee siihenkin.

Käteeni on jäämässä tyhjä arpa, vaikka teen kaikkeni työllistyäkseni. Omasta mielestäni olen moniosaaja, yhteiskunnalle arvoton ikärasismin kohde.

Päättäjien mielestä jokaisen suomalaisen tulisi työllistyä kokoaikatöihin, eikä elää verovaroin kustannetuilla etuuksilla. Olen samaa mieltä, mutten kelpaa edes pienelle pätkälle osa-aikatyötä. Olen onnistunut hankkimaan työttömyysjaksoni aikana ainoastaan satunnaisia muutaman tunnin keikkatöitä.

Yhteiskunta vaatii minua osoittamaan aktiivisuuteni työnhakijana ja hakemaan vähintään neljää työpaikkaa kuukaudessa. Usein tulee lähetettyä enemmänkin hakemuksia, koska haluan todellakin tehdä työtä ja elättää itse perheeni. Reilun vuoden aikana olen lähestynyt kaikkiaan noin sataa työnantajaa ja työllistymismahdollisuutta.

Hakemusten lähettäminen on turhauttavaa, koska en tunnu kiinnostavan ketään. En saa vastausta, saati kutsua haastatteluun. Lähes poikkeuksetta hakemukseni jäävät ilmaan roikkumaan. Prosessin etenemisestä ei anneta minkäänlaista tietoa. Joitakin kertoja olen saanut vastaukseksi tylyn kuittauksen.

Työnantajat pelkäävät palkata yli 60-vuotiasta korkeampien palkan sivukulujen takia.

Kerran tuli jopa kutsu haastatteluun. Nopeasti selvisi, että toimeen haettiin nuorempaa henkilöä, vaikka täytin kaikki hakuilmoituksen kriteerit. En kiinnostanut työnantajaa, vaikka olisin ollut oikeutettu vuorotteluvapaan sijaisuuteen ja 50 prosentin palkkatukeen ikäni ja työhistoriani perusteella.

IKÄISILLÄNI työttömillä suurin työllistymisen este on ikä. Työnantajat pelkäävät palkata yli 60-vuotiasta korkeampien palkan sivukulujen takia. Syynä saattaa olla myös suurempi sairauslomariski kuin nuoremmilla työntekijöillä. Toisaalta myös työnantajien tietämättömyys on senioriosaajien työllistymisen este.

Meillä konkareilla on runsaasti hiljaista tietoa ja kokemusta sekä aikaa ja työmotivaatiota, jota työnantajat eivät ilmiselvästi ymmärrä arvostaa ja hyödyntää. Omana toiveenani on löytää työnantaja, joka antaisi minulle tilaisuuden osoittaa osaamiseni käytännössä. Näytön paikka ennen lopullista valintaa saattaisi olla yksi käyttökelpoinen lääke konkareiden työllistämisessä ja ikärasismin torjunnassa.

Yhteiskunta rankaisee, mikäli onnistun saamaan ja tekemään pientä lisätienestiä.

Huhtikuun alussa yhteiskunta pisti minut ja kaltaiseni etuusleikkuriin. Työttömyysetuuteni pieneni sadoilla euroilla, kun lapsikorotus ja suojaosuuden poistuminen pienensivät etuuden määrää. Leikkaukset eivät harmillista kyllä kannusta ottamaan vastaan enää lyhyitäkään keikkatöitä. Jokainen ansaittu kokonainen euro pienentää työttömyysetuutta 50 sentillä.

Vielä maaliskuussa saatoin hankkia 300 euroa ylimääräistä tuloa ilman, että sillä oli vaikutusta työttömyysetuuteeni. Tuon 300 euron suojaosuuden ansiosta pystyin ylläpitämään hiukan parempaa hyvinvointia omassa taloudessamme. Huhtikuun alussa tilanne muuttui. Yhteiskunta rankaisee, mikäli onnistun saamaan ja tekemään pientä lisätienestiä.

TYÖTTÖMILLÄ on kuitenkin onneksi yhä joitakin etuisuuksia, joihin hallituksen leikkuri ei ole vielä yltänyt. Olen saanut säilyttää oikeuden TE-keskuksen palveluihin.

Tässä kohtaa onni todella suosi ja sain yhteyshenkilökseni osaavan ja pätevän viranhaltijan. Häneltä olen saanut ymmärrystä ja kannustusta vaikeassa elämäntilanteessani.

Oikeuksiini työttömänä kuuluvat edelleen myös erilaiset alennukset esimerkiksi kunnallisiin liikuntapaikoihin ja erilaisiin tapahtumiin sekä tilaisuuksiin. Näiden yhteiskunnan tukemien hätäapulippujen määrä on kuitenkin ikävä kyllä vähentynyt viime aikoina.

Olen toiminut pitkäaikaissairaan vaimoni omaishoitajana useamman vuoden. Perheemme onneksi hallitus jätti ainakin toistaiseksi omaishoitajakorvauksen leikkaustoimenpiteiden ulottumattomiin. Hallituksen säästötoimet eivät ainakaan vielä yllä myöskään osittain varhennettuun kansaneläkkeeseen. Sille voisin minäkin jäädä, koska täytän edellytykset.

Joudun varmasti vakavasti miettimään tuota polkua, mikäli en kelpaa yhdellekään työnantajalle ja hallituksen leikkaukset kurittavat vielä nykyistäkin kipeämmin perhettämme. Varhennettu kansaneläke pienentäisi lopullista eläkettäni, mutta vain vähän suhteessa siihen, mikä apu siitä olisi kuukausittain omaan ja perheeni elintasoon.

Siis mitä Suomi minulle tarjoaa? Työtä ja toimeentulon mahdollisuuksia entistä vähemmän. Sanelupolitiikkaa, leikkauksia, köyhyyttä, syyttelyä, valehtelua, ankeutta ja työttömyyttä eläkeikään saakka.

Kirjoittaja on köyhä työtön Jyväskylästä.

AVAINSANAT

Ruuvi kiristyy, kun tietoisuus tulevista kurjistuksista leviää

Ei julmia leikkauksia -mielenosoitus Eduskuntatalon edessä 12. lokakuuta 2023.

Petteri Orpon (kok.) ja Riikka Purran (ps.) hallituksen ideologinen liima näyttää olevan suomalaisen palkansaajan ja ammattiyhdistysliikkeen kyykyttäminen.

Työpaikoilla on aidosti järkytytty hallituksen kaavailemista työelämän heikennyksistä. SAK:laiset luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa he esittävät oman ja edustamiensa työntekijöiden huolen hallitukselle. Vetoomus, joka edustaa yli puolta miljoonaa työntekijää, luovutettiin hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajille viime viikolla.

Suomen talouskasvu on Venäjän hyökkäyssodan ja koronan seurauksena heikkoa. Valtio velkaantuu vauhdilla, mutta kansainvälisessä vertailussa olemme vielä kohtuullisen hyvässä tilanteessa, paniikkinappulaa ei ole syytä painaa. Ja jos valtion velasta ollaan oikeasti huolissaan, ei todellakaan ole syytä suunnata veroalea hyvätuloisiin, niin kuin nyt ollaan tekemässä. Kansantaloutta piristäisi enemmän pienituloisten aseman vahvistaminen. Leipäjonoissa värjöttelevät ihmiset eivät henkilökohtaisia sijoitustilejä kaipaa, vaan säällistä toimeentuloa.

Pienituloisiin ja työttömiin kohdistuvilla heikennyksillä ei Suomen taloutta pelasteta, vaan aiheutetaan tuloerojen kasvua ja ihmisten eriarvoisuutta. Suomessa on perinteisesti ollut vahva neuvottelemisen ja sopimisen kulttuuri. Nyt päätöksiä tehdään sanellen, valmistelevat työryhmät ovat ennalta poliittista teatteria, joissa lopputulos on kirjattu etukäteen.

Palkansaajaliike haluaa jatkaa sopimisen tiellä.

HEIKENNYKSIÄ on hallitusohjelmassa pitkä lista. Sairaussakko, irtisanomissuojan heikentäminen, ikuinen koeaika iskevät erityisesti nuoriin ja jo valmiiksi kurjimmassa asemassa oleviin. Palkkaerojen sementointi tekee mahdottomaksi naisvaltaisten alojen nousun palkkakuopasta. Aikuiskoulutustuen poisto vaikeuttaa osaamisen kasvattamista ja työstä työhön siirtymistä. Lakko-oikeuden rajoittaminen ja paikallisen sopimisen muuttaminen saneluksi heikentää työntekijöiden edunvalvontaa.

Palkansaajat, työttömät ja opiskelijat eivät näitä heikennyksiä hyväksy. Vastatoimet ovat vasta alussa. Ruuvia kiristetään. Nyt on tietoisuus tulevista kurjistuksista levinnyt, ja se näkyy joukkovoiman kasvussa ja rivien tiivistymisenä.

Palkansaajaliike haluaa jatkaa sopimisen tiellä. Sillä tiellä, joka on nostanut Suomen sotavuosien jälkeen kansainväliseksi menestystarinaksi. Vuonna 1956 se vaati yleislakon. Vuonna 1986 se vaati yhteislakon. Saa nähdä, mitä Orpon-Purran hallitus tarvitsee vuonna 2023-2024, ennen kuin se tulee järkiinsä.

Kirjoittaja on alue- ja järjestöasiantuntija Jyväskylästä.

AVAINSANAT

Toivo auttaa jaksamaan, leikkaukset luovat toivottomuutta

Toivo on vahva sana. Se auttaa jaksamaan vaikeissakin elämäntilanteissa.

Toiveikkuudesta ammennetaan kodeissa, joissa raha on tiukassa ja hyvinvointi vaarassa. Toivo paremmasta vie eteenpäin kun elämä potkii päähän. Toiveikkuudesta kumpuaa luottamus elämään, vaikka aina ei ole helppoa. Wikipedia määrittelee toivon hartaaksi odotukseksi siitä, että jotain suotuisaa tapahtuu. Toivoa tarvitaan erityisen paljon juuri nyt maailmassa.

Yhteinen maailmamme on tällä hetkellä täynnä negatiivisia uutisia. Turvattomuus, pelko, köyhyys, eriarvoisuus, elintason vaarantuminen ja epävarmuus vaikuttavat tälläkin hetkellä lukuisten suomalaisten elämään. Media nostaa negatiivista aihetta toisensa perään ja tuntuu siltä, että luetuimpiin uutisiin kuuluvat vain kaikista kamalimmat ja ahdistavimmat aiheet.

Kumpi ruokkii kumpaa, kysyntä vai tarjonta? Koronapandemian jälkeinen varovaisuus ja tietoisuus vaarallisista sairauksista sekä Ukrainan sodan lisäksi Israelin ja Gazan alueen tapahtumat tuovat lohdutonta sanomaa maailmalla tapahtuvista kriiseistä, jotka vaikuttavat jokaisen elämään Suomessa. Venäjän toimet lähellä meitä huolestuttavat.

Leikkaukset luovat toivottomuutta ja epäuskoa tulevaisuuteen.

NYT, jos koskaan olisi tärkeää vahvistaa kansallista resilienssiä eli selviytymiskykyä antamalla ihmisille toivoa ja turvaa. Hallitusohjelma ei sitä kuitenkaan tarjoa kaikille. On vaikeaa hyväksyä talouden tasapainottamisella perusteltuja toimenpiteitä, kun niiden kohteena näyttävät olevan kaikkein heikoimmat ja vähiten omaan elämäntilanteeseensa vaikuttamaan kykenevät ihmiset. Leikkaukset sosiaalitukiin ja työttömyysturvaan sekä opiskelijoiden ja työntekijöiden aseman heikennykset luovat toivottomuutta ja epäuskoa tulevaisuuteen.

Toivolla on varmasti yhteys myös maailmalla tunnettuun suomalaiseen sisuun, jota jo vuonna 1944 kirjailija Sakari Pälsi kuvasi voimana, jolla yritetään mahdottomia, muttei sokeasti purren eikä epätoivoisesti taistellen. Täytyy siis nähdä edes pieni valon pilkahdus edessäpäin, että jaksaa jatkaa matkaa. Maan ylimmät päättäjät ovat merkittävässä asemassa tuon pilkahduksen luomisessa.

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja ja SDP:n Keski-Suomen piirin piirihallituksen jäsen.

 

AVAINSANAT

Ammattiyhdistysveteraani avautuu: Miksi hallitus haluaa juuri nyt rikkoa työmarkkinoiden tavat?

Keskisuomalainen ay-konkari Tuomo Alanen on synkkänä: hallitus rikkoo nyt niin monia suomalaisen työmarkkinoiden perusteita niin kiireellä, että hinta voi olla kova.

Joka härjillä ajaa se härjistä puhuu, niin minäkin. Vaikka olen eläkkeellä ollut jo vuosia, 43 vuotta ay-aktiivina eivät niin vain unohdu. Ja koetut vuodet antavat perspektiiviä.

Suomessa on ollut perinteisesti vapaa ammattiyhdistysliike, joka on maltillisesti neuvotellen luonut sopimusyhteiskunnan ja luottamuksen työmarkkinoille. Silti toimivat työmarkkinat ovat tämän tästä olleet kivi oikeistopoliitikkojen kengässä.

Onhan näitä muutosyrityksiä nähty. Tulee mieleen Kepun työreformi, joka onneksi saatiin kaadettua. Saati Juha Sipilän hallituksen pakkolait ja kilpailukyvyn nimissä pidetyt talkoopäivät, joiden idea taisi olla Neuvostoliitosta peräisin.

Nyt valtaan päässyt oikeistohallitus jatkaa tuota synkkää polkua oikein ryminällä. Kaikki vuosikymmenien aikana rakennettu on vaarassa tulla pyyhkäistyksi pois.

HALLITUKSESTA on tullut työmarkkinaosapuoli, mutta ei niin kuin keskitettyjen kolmikantaisten sopimisen aikaan, joilla hyvinvointiyhteiskunnan pohja luotiin. Vaan selkeästi hallitus on nyt osapuoli, ja työnantajan puolella.

Tästä ei hyvää seuraa, eikä hallituksen tuonkaltainen ideologinen sekaantuminen työmarkkinaratkaisuihin kuulu demokratiaan.

Juuri edesmennyttä presidentti Ahtisaarta lainaten: “Osapuolet etsivät ja löytävät ratkaisun, ei sitä voi ulkopuolelta tuoda.”

Ulkopuolisella painostuksella toiselle osapuolelle ei anneta mahdollisuutta, vaan yritetään pakottaa saneluun.

MITÄ PAIKALLISEN sopimisen edistäminen sitten hallituksen malleissa on? Paikallisesti tälläkin hetkellä sovitaan, koska työehtosopimus tarjoaa vain perälaudan, alarajan.

Jos tarkoitus on mennä siitäkin alemmaksi, varsinkin jo valmiiksi matalapalkkaisissa työpaikoissa, mihin se johtaa?

Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni ansaitulla palkalla pitää pystyä maksamaan asuntovelat, kouluttaa lapset, toteuttaa unelmiaan.

Olin kuusi vuotta suuren keskisuomalaisen työpaikan pääluottamusmies. Joka vuosi sain useamman yhteydenoton pienempien yritysten työntekijöiltä, jotka oli pakotettu alan työehtosopimusta heikompiin työehtoihin, ja joita oli uhkailtu olla viemättä asiaa ammattiliitolleen. Tätäkö halutaan lisää?

Toinen esimerkki, josta olen hieman katkera. Työpaikkamme ammattiosasto oli vuosikymmeniä edelläkävijä yhteistoiminnassa työnantajan kanssa. Joustava, työnantajaakin hyödyttänyt työntekomallimme aiheutti aktiiveille koviakin ristiriitoja.

Tuottavuuden ja tehokkuuden nousu ei lopulta omistajille riittänyt. Työpaikkamme Suomessa suljettiin, vaikka huomattavasti huonommin kannattavat yksiköt Saksassa saivat jatkaa, yhtiön johdon puheista huolimatta. Kyllä ketutti. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisimme lyöneet joka muutosesityksestä persettä penkkiin.

TYÖMARKKINOIDEN pohjoismaisesta mallista puhuva hallitus unohtaa säännöllisesti, että siihen malliin kuuluu henkilöstön edustus yli 25 työntekijän yrityksen johdossa. Suomessa raja on sadassa työntekijässä.

Muissa pohjoismaissa TES:n tulkintaetuoikeus on työntekijöillä, Suomessa työnantajalla. Samoin ammattiliitoilla on kanneoikeus, toisin kuin meillä.

Ja vaikka meillä Suomessa irtisanominen on monista OECD-maista halvinta ja helpointa, sitäkin pitäisi vain helpottaa.

Taaksepäin menemällä työmarkkinoilla ei mennä eteenpäin, joten mistä muutostarve oikeasti johtuu?

Presidentti Kekkonen kyseli aikoinaan: ”Onko maallamme malttia vaurastua”.

Nyt voi kysyä, ketkä maassamme vaurastuvat ja kenen kustannuksella.

Kirjoittaja Tuomo Alanen on ay-eläkeläinen Jämsästä.

 

AVAINSANAT

”Koko maailma ikääntyy ja me sen mukana”- Vappu Taipale valoi toivoa ja antoi vinkkejä hyvään elämään

Professori Vappu Taipale avasi viime viikolla Jyväskylän Ikääntyvien yliopiston syksyn luentosarjan. Mari Manninen kirjoittaa, kuinka suuri ilo oli kuunnella hänen voimaannuttavaa ja ajatuksia herättävää esitystään.

Jyväskylän Yliopiston juhlasali oli lähes täynnä ja lisäksi etäyhteydellä tilaisuuteen osallistui satoja kuulijoita.

Teemalla ”Koko maailma ikääntyy ja me sen mukana” Taipale nosti esiin yli 60-vuotiaiden maailmanlaajuisesti kasvavan joukon. Meitä on ennustettu olevan vuoteen 2025 mennessä maapallolla yli miljardi. Suomessa yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa ja 90-vuotiaita on jo nyt 50 000. Taipaleen mukaan heistä 70 prosenttia elää omissa kodeissaan.

Väestön vanheneminen kertoo hyvinvoinnin kasvusta. Tosin globaali ongelma on vanhojen naisten taloudellisesti heikompi asema. Tämä näkyy myös Suomessa – naisten lyhyemmät työurat, osa-aikatyö ja matalampi ansiotaso on tuonut tilastoihin 100 000 köyhää lisää.

Kuulijassa luvut herättivät myös huolta: riittääkö terveydenhuollon kantokyky? Onko meillä riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja tuottamaan ikääntyvän väestön tarvitsemia palveluja? Nykyisessä hallitusohjelmassa on suunnitelmien mukaan tulossa heikennyksiä moniin sosiaali- ja eläke-etuuksiin. Myös yli 65-vuotiaiden jääminen Kelan korvaaman lääkinnällisen kuntoutuksen ulkopuolelle on iso epäkohta.

VAPPU TAIPALE valoi kuitenkin toivoa ja nosti esille monia asioita, joista voimme olla ylpeitä.

– Meillä esimerkiksi esteettömyys on suunnittelussa hyvin huomioitu. Toimintakykyä tukevia apuvälineitä on saatavilla ja niitä kannattaa ottaa rohkeasti käyttöön – voimme olla ylpeästi vanhoja naisia ja miehiä.

Hän muistutti, että jokainen voi olla vanha silloin, kun itse niin päättää.

– Ei ole mitään tiettyä ikärajaa tai oikeaa nimitystä tuolle kunnioitettavalle elämänvaiheelle. Sopii olla ikäihminen tai seniori, mikä vaan tuntuu itsestä hyvältä. Pitää vaan muistaa olla ylpeästi vanha.

LOPUKSI hän antoi kuulijoille mukaan viisi aineetonta vinkkiä hyvään vanhuuteen: Liity, tapaa toisia, tuota sosiaalista pääomaa ja tee elämästä elämisen arvoista, kirjoita elämästäsi ja muistoistasi, koska jokaisen elämä on arvokas. Anna-aikaa, rakkautta, huolenpitoa, kiinnostusta. Opi uutta, vaikkapa digitalisaatiosta.

– Harrasta kaikkea mikä vaan kiinnostaa, vaikkapa seinäkiipeilyä, kävelyä, palstaviljelyä, lukemista, kirjoittamista. Naura useita kertoja päivässä, koska nauru on hyvä, kokonaisvaltainen tapahtuma.

Vappu Taipale on urallaan ollut lastenpsykiatri, sosiaali- ja terveysministeri, Stakesin pääjohtaja ja rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aktiivinen edistäjä. Nyt jos koskaan maailma tarvitsee hänen kaltaisiaan ihmisiä!

Kirjoittaja Mari Manninen on aluevaltuuston sd-varavaltuutettu, Jyväskylä

AVAINSANAT

Keskustelu yhdenvertaisuudesta on kesken

Varhaiskasvatuslaki velvoittaa, että kaikille lapsille annetaan yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistetään yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä annetaan valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa.

Varhaiskasvatus on näin toteutuen ihmisoikeuksien kannalta parhaimmillaan edistämässä yhteiskunnallista ja globaalia yhdenvertaisuutta. Ihmisarvo on jokaiselle sama ja me ammattikasvattajat toimimme ylpeänä tämän lain kohdan mukaisesti.

Lisäksi varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tulee kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Nämä tavoitteet ohjaavat yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa myöhemmin koulussa, työelämässä ja elämässä yleensä. Ammattikasvattajana ja äitinä haluan, että jokaisella lapsella on sama mahdollisuus oman tulevaisuutensa kannalta.

ENTÄPÄ sitten, kun ympäröivä yhteiskunta ei toimikaan samoin, vaan julkinen viestintä on ristiriidassa lain kanssa?

Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa olemme saaneet kuulla poliittiselta johdolta lainsäädännön kanssa vahvasti ristiriidassa olevaa vuoropuhelua. Tänä kesänä olemme kuulleet hämmentävän paljon ihmisarvon vastaista viestintää etenkin eduskunnan ja uuden hallituksen puolelta.

Olen huolestuneena seurannut, kuinka uuden hallituksen myötä esimerkiksi Olen antirasisti-sivusto poistettiin kaikessa hiljaisuudessa ministeriön nettisivulta. Myös rasismi-käsite tuntuu olevan epäselvä osalle eduskuntaan valituille. Nämä useat signaalit valtiojohdon puolelta hämmentävät ja ahdistavat.

Kesälomakausi on osunut sopivasti aiheen käsittelyn keskelle ja hiljaisuudella näyttää olevan tavoite saada aihe vähemmälle huomiolle. Luottamus päättäjiin on vaarassa ja se tekee tulevaisuudesta epävarman. Toivon vahvasti, että yksikään vanhempi tai lapsi Suomessa ei joudu ilmapiirin muutoksen vuoksi miettimään lapsensa tai omaa oikeuttaan ihmisarvonsa mukaiseen kohteluun.

Jään odottamaan pääministeri Petteri Orpon eduskunnalle lupaamaa tiedonantoa yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi ja rasismin vähentämiseksi, ja toivon sen tuovan luottamusta ja turvaa muuttuneeseen ilmapiiriin yhteiskunnassamme.

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja ja SDP:n Keski-Suomen piirin piirihallituksen jäsen.

AVAINSANAT