VALIKKO

Me otetaan se sulta pois

”Me otetaan se sulta pois, me otetaan se sulta pois, niin kuin tikkarin nappaisi taaperolta, me otetaan se sulta pois.”, laulaa Samae Koskinen osuvasti yhdellä uusimmista singleistään.

Tämä saksikäsihallitus tosiaan leikkaa ahkerasti suunnilleen kaikkialta ja kaikilta, paitsi hyväosaisilta. Otetaan tikkari lapselta pois ja annetaan se sille, jolla muutenkin on jo kaikkea ja vähän ylikin.

Viimeisimpinä heikennyksinä huhtikuun alussa ovat tulleet voimaan lapsikorotusten ja sovitellun päivärahan suojaosan poistot. Jo vuoden alustahan työttömyysturvan omavastuuaika piteni seitsemään arkipäivään aiemman viiden päivän sijaan.

Jatkossa lomakorvaus jaksotetaan, mikä siirtää työttömyyspäivärahan maksamisen aloitusajankohtaa. Indeksikorotuksia työttömyysetuuksiin ei tehdä lainkaan vuosina 2024 – 2027.

Lisäksi eduskunnan käsittelyssä ovat vuorotteluvapaajärjestelmän lopettaminen, työssäoloehdon euroistaminen ja pidentäminen, ansiopäivärahan määrän porrastaminen, työttömyysturvan ikäsidonnaisista poikkeuksista luopuminen ja muutos palkkatuella työskentelyyn siltä osin, että se ei enää kerrytä oikeutta ansiopäivärahaan.

EHKÄ pöyristynein olen ollut tämän leikkuulautaväen päätöksestä lopettaa toisen asteen maksuttomuus sen vuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 18 vuotta.

Toisen asteen maksuttomuuden aikaansaaminen on yksi Sanna Marinin hallituksen tärkeimmistä uudistuksista. Se on mahdollistanut myös vähävaraisempien nuorten opiskelumahdollisuudet ja vienyt vanhemmilta sen stressin pois, miten oma lapsi voisi kouluttautua samoin edellytyksin kuin varakkaampien vanhempien vesa.

Luukulta toiselle, sekö on maan hallituksen saksifanien intressi?

Miten ylipäätään nämä maksut saataisiin jouhevasti toteutettua opiskelijoiden viimeiseksi opiskeluvuodeksi ilman, että niistä laskutuksista tulisi kustannuksia?

Esimerkiksi Vaasassa oppivelvollisuuden päättäneitä oli viime vuonna vajaa 750 opiskelijaa. Laskennallisesti tämä tarkoittaa noin 160 000 euron ”säästöä”, mikäli viimeinen vuosi tulisi maksulliseksi. Laihialla opintonsa päätti alle sata, jolloin kustannusvaikutus olisi alle 20 000 euroa.

Näissä summissa ei ole hintalappua sille, paljonko tämä edellä mainittu laskuttaminen maksaisi.

MONISSA perheissä painitaan jo nyt rahahuolien kanssa, jos omalla työpaikalla pyörii lomautuksia, osa-aikainen työntekijä ei vain saa kokoaikatyötä, eikä suojaosan poiston myötä ihan ”pikkukeikkoja” kannata enää edes tehdä, koska lopputulos on pahimmillaan jopa miinusmerkkinen.

Mediassa on haastateltu vähävaraisia, jotka joutuvat muuttamaan entistä pienempiin asuntoihin ja kauemmas lähipiiristään, jos asunto on laskelmien mukaan liian suuri tai liian kallis. Muuton myötä jopa lapsen koulu saattaa vaihtua.

Osatyökykyisten tilanne kurjistuu myös. Heidän työkykynsä ei riitä kokoaikatyöhön, mutta samaan aikaan pienet lisätyötunnit leikkautuvat heidän ansioturvastaan.

Luukulta toiselle, sekö on maan hallituksen saksifanien intressi?

”Lisää niille, joil on tarpeeks, niiltä pois, joil ei mitään. On tänään taas vähän pimeempää.” Tämäkin on Koskisen tuotantoa, laulustaan Pimeempää.

 

Kirjoittaja on Teollisuusliiton aluetoimitsija ja kuntapäättäjä Vaasasta.

AVAINSANAT

Opiskelijoiden huoli tulevaisuudesta on aitoa

Olen onnekas saadessani työskennellä upeiden eri-ikäisten opiskelijoiden kanssa ammatillisessa koulussa yhteisten aineiden opettajana.

Työpäiväni ovat olleet suhteellisen huolettomia vuosien ajan kiireestä huolimatta. Tällä tarkoitan erityisesti opiskelijoiden luottamusta tulevaisuuteen ja heidän kykyään elää juuri tässä hetkessä.

Viime aikoina ei ole ollut yhtään päivää, ettei joku opiskelijoista olisi pohtinut taloudellista asemaansa, miten työllistyä valmistumisen jälkeen, onko mahdollista jäädä kotiseudulle asumaan, täytyykö muuttaa takaisin syntymäkotiin opiskeluiden ajaksi ja ehkä sen vuoksi jopa vaihtaa opiskelupaikkaa.

Yhä useampi opiskelija on kertonut, että perheen taloudellisen tilanteen vuoksi on muutettava omaan kotiin, koska matalapalkka-alojen vanhempien tuet laskevat huimasti. Opiskelijat ovat huolissaan siitä, ovatko vielä valmiita avaamaan omia siipiään, kun ovat alaikäisiä tai juuri aikuisuuden kynnyksellä.

Yksi lempiaineitani on yrittäjyys. Vuosi sitten ryhmissä puolet olivat valmiita perustamaan yrityksen jossain elämän vaiheessa, ehkä jopa hyvin pian. Tänään opettaessani yrittäjyydestä uskaltaa haaveilla hyvin marginaalinen ryhmä.

NUORET ovat reagoineet koulutustuen lopettamiseen ja pohtineet, että tässäkö tämä oli. Alaikäisenäkö täytyy olla varma, että opiskelee alalle, johon on täysin varma, jossa on mahdollisuus kasvaa oman alansa osaavaksi ammattilaiseksi?

Eläkeikä nousee, harva enää työskentelee samassa työtehtävässä pitkään. Aikuisena opintoihin lähtiessä tavoitellaan alanvaihtoa, helpotusta työn kuormittavuuteen ja korkeampaa tutkintoa. Koulutus vahvistaa omaa ammattitaitoa ja mahdollistaa menemään työelämässä kohti uutta. On muistettava, että työnantajat tarvitsevat ammattinsa osaavia, sivistyneitä, itseään kehittäviä ja työssään jaksavia työntekijöitä.

Kyllä, muistutan näitä nuoria, että voitte jatkossakin opiskella opintotuen turvin. Voitte vain kuvitella, mikä opiskelijoiden vastaus on. Kun inflaatio on puristanut käytössä olevan rahan monella täysin minimiin, ei ole mitään mahdollisuuksia opiskella pelkän opintotuen turvin.

Toivotan kaikille opiskelijoille kaikkea hyvää tulevaisuuteen! Sinullekin, joka et opiskele! Pysytään pinnalla.

Kirjoittaja on opettaja ja kuntapäättäjä (sd.) Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Lupaukset koulutuksen erityissuojelusta voi unohtaa – ovatko nämä niitä laarinpohjia, joista pääministeri Orpo puhuu?

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) hallitus päätti kehysriihessään kolmen miljardin lisäsopeutuksista. Nämä sopeutukset eivät kohdennu oikeudenmukaisesti. Tällä kertaa leikkaukset koskevat myös koulutusta.

Jo hallitusohjelmassa päätetyn aikuiskoulutustuen lakkautuksen lisäksi hallitus päätti leikata ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa euroa sekä päätti lyhentää toisen asteen maksuttomuutta.

Turhia ovat olleet hallituspuolueiden puheet siitä, että koulutus on hallituksen erityissuojelussa. Ammatillisen koulutuksen 100 miljoonan leikkaus on tarkoitus kohdentaa aikuisiin opiskelijoihin. Heihin, joilla on jo jokin aiempi tutkinto. Eli ensin aikuiskoulutustuen poisto ja nyt tämä leikkaus.

Tiedämme, että Suomessa on työvoimapula ja moni aikuinen tarvitsee osaamisen päivittämistä, lisäämistä ja joskus myös ammatin vaihtamista. Näillä päätöksillä maan hallitus vaikeuttaa osaavan työvoiman saatavuutta. Leikkaus vastannee yli 8 000 tavoitteellista opiskelijavuotta.

Kehyspäätöksessä korostetaan, että leikkaus ei koske oppivelvollisuuden suorittavia tai vailla ammatillista perustutkintoa olevia. Vielä on epäselvää, miten tämä leikkaus kohdennetaan. Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei erottele nuoria ja aikuisia, vaan valtionosuusrahoitus on koulutuksen järjestäjälle yleiskatteellinen. Joka tapauksessa osa koulutuksen järjestäjistä tulee saamaan vähemmän rahaa.

Ovatko nämä niitä laarinpohjia, joista pääministeri Orpo puhuu?

TOISEN asteen maksuttomuuden lyhentäminen tuntuu käsittämättömältä. Päätöksen mukaan oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu maksuton oppimateriaali rajataan sen kalenterivuoden loppuun, jonka kuluessa opiskelija täyttää 18 vuotta.

Yleensä nuoren toisen asteen opinnot eivät ole valmiit 18-vuotiaana, eivätkä varsinkaan niiden, jotka jostain syystä ovat aloittaneet toisen asteen opinnot myöhemmin. Leikkauksen kustannusvaikutukseksi on laskettu 6 miljoonaa vuonna 2025 ja 12 miljoonaa euroa vuodesta 2026 eteenpäin. Ovatko nämä niitä laarinpohjia, joista pääministeri Orpo puhuu? Voi vain kuvitella minkälaista sotkua syntyy lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, kun parin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen aletaan laskuttamaan ja maksamaan oppimateriaaleista eli esimerkiksi tietokoneista ja ylioppilaskirjoituksista.

Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että hallituksen leikkausten taloudelliset vaikutukset eivät koske vain valtiontaloutta vaan myös kuntia. Kaikki kunnat rahoittavat toisen asteen koulutusta (lukio- ja ammatillinen koulutus) asukasmääränsä suhteessa. Tuo 100 miljoonan euron leikkaus tuo säästöjä kuntatalouteen 57,4 miljoonaa euroa ja valtiontalouteen 42,6 miljoonaa euroa. Oppimateriaalien osalta sekä kunnat että valtio säästävät kumpikin kokonaiset 6 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntien rahoitusosuus toisen asteen koulutukseen vähenee siis reilut 60 miljoonaa euroa vuodessa. Voisivatko kunnat käyttää tuon osuuden pehmentämään hallituksen leikkauksia?

 

Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri Pietarsaaresta.

AVAINSANAT

Haluaako hallitus viedä valtionhallinnon samaan katastrofiin, johon julkinen terveydenhuolto on jo ajettu?

Julkista sektoria kuvataan usein liian suureksi ja tehottomaksi. Pohjoismaissa julkinen sektori on muita EU-maita suurempi, koska se tuottaa suurimman osan hyvinvointipalveluista.

Julkista hallintoa on supistettu jatkuvasti 2000-luvun alusta lähtien ja nämä tuottavuusohjelmat ovat kattaneet koko valtionhallinnon. Julkinen sektori kokonaisuudessaan kasvaa hoivatyön tarpeen seurauksena, vaikka julkishallinnon työntekijöitä on vähennetty reippaasti. Seuraukset näkyvät kansalaisille esimerkiksi palvelun laadun sekä demokratian heikennyksinä.

Päätöksiä, ratkaisuja, tarkastuksia ja luvituksia joudutaan odottamaan kauemmin. Juuri julkitulleet hallituksen kehysriihen päätökset kohdistuvat rajusti julkisen hallinnon virastoihin ja ministeriöihin.

Moni virkamies on käynyt vuosien saatossa useamman virastorakenteen muutoksen läpi. Virkamiehet hoitavat lakisääteisiä tehtäviään virkavastuulla, eli vastuulla niistä toimista ja virheistä, joita virkamies virkaa hoitaessaan tekee. Lakisääteiset tehtävät tulee tehdä, oli näitä tehtäviä hoitamassa sitten yksi tai useampi henkilö.

Valtio maksaa siis samoista tehtävistä moninkertaisen hinnan, kun välissä on yksityisen yritys, jonka on tuotettava voittoa.

KUN leikkaukset kohdistuvat julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin on vaarana, että virheitä sattuu enemmän ja virkamiehet uupuvat työtaakan alla. Orpon hallituksen tavoitteet 100 000:sta lisätyöllisestä karkaavat entistä kauemmaksi, kun valtionhallinto joutuu säästöpaineiden vuoksi irtisanomaan henkilöstöään.

Kaikkien on hyvä myös muistaa, että julkisen sektorin työn ei ole tarkoitus tuottaa voittoa. Yksityisten toimijoiden tavoite on sen sijaan tuottaa mahdollisimman paljon voittoa.

Haluaako Orpon hallitus todellakin viedä valtionhallinnon samaan katastrofiin, johon Suomen julkinen terveydenhuolto on jo ajettu?

KUN lakisääteisiä tehtäviä ei voida resurssipulan vuoksi hoitaa, joudutaan työpanos ostamaan yksityiseltä palvelun tarjoajalta.

Kun yksityisiä palveluntarjoajia on vähän tai työtehtävät hinnoitellaan korkeiksi, on palvelu pakko ostaa hinnalla millä hyvänsä. Ja kustannukset karkaavat käsistä.

Näinhän on terveydenhuollossa ajauduttu vuokralääkäreiden ja muun vuokratyövoiman käyttöön, jolloin hinta on pahimmillaan moninkertainen oman henkilöstön palkkoihin verrattuna. Valtio maksaa siis samoista tehtävistä moninkertaisen hinnan, kun välissä on yksityisen yritys, jonka on tuotettava voittoa.

Aidot säästöt tehdään sillä, että työtehtävät hoidetaan omana työnä ja omaa henkilöstöä koulutetaan riittävästi ja osaamista kehitetään. Kansalaisten oikeusturvan vuoksi ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että eri viranomaistahoissa on riittävästi asiantuntevia ihmisiä käsittelemässä heitä koskevia päätöksiä.

 

Kirjoittaja on työsuojelutarkastaja ja kuntapäättäjä (sd.) Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Vastakkainasettelun ja toisten mollaamisen on loputtava

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä on yhä selvempää, että äärimmäinen polarisaatio ja populistinen retoriikka hallitsevat keskustelua. Mutta onko tämä todella se politiikka, jonka haluamme? Onko tämä se tapa, jolla haluamme yhteiskuntaamme johdettavan?

Kun puhumme nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista, meidän on kysyttävä itseltämme, edistääkö nykyinen poliittinen ilmapiiri todella ratkaisujen löytämistä näihin ongelmiin. Eikö pikemminkin ole niin, että jatkuva polarisointi ja haukkuminen sosiaalisessa mediassa vain lisäävät eristäytymistä ja ahdistusta nuorten keskuudessa?

Meidän kaikkien on herättävä pohtimaan, millaista politiikkaa oikeastaan haluamme nähdä.

Haluammeko politiikkaa, joka keskittyy toisten mollaamiseen ja vastakkainasetteluun vai sellaista, joka pyrkii yhteistyöhön ja rakentavaan vuoropuheluun? Haluammeko politiikkaa, joka lisää epäluottamusta ja jakaa yhteiskuntaa vai sellaista, joka pyrkii rakentamaan yhteyksiä ja edistämään yhteistä hyvää?

Kuka meistä haluaa altistua haukkumiselle ja solvaamiselle, erityisesti sosiaalisessa mediassa?

OLEN asunut Yhdysvalloissa, missä olen jotenkuten tottunut tuohon retoriikkaan. Mutta olisin toivonut, ettei se olisi löytänyt tietänsä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kuka meistä haluaa altistua haukkumiselle ja solvaamiselle, erityisesti sosiaalisessa mediassa? En ainakaan minä.

Sosiaalisen median alustat ovat monille nuorille tärkeitä viestinnän välineitä, mutta niissä tapahtuva väkivaltainen ja polarisoiva keskustelu voi vaikuttaa syvästi nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Meidän on tehtävä kaikkemme suojellaksemme nuoria tämänkaltaiselta haitalliselta käytökseltä ja edistettävä rakentavampaa ja myötätuntoisempaa keskustelukulttuuria.

Jos haluamme todella tehdä politiikkaa, joka palvelee kaikkia yhteiskunnan jäseniä, meidän on ensin luotava turvallisempi ja myönteisempi ympäristö, jossa ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään ilman pelkoa häirinnästä ja vihapuheesta.

Nuorten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat eivät parane polarisoivalla ja populistisella politiikalla. Ne paranevat yhteistyöllä, myötätunnolla ja rakentavalla keskustelulla. Meidän on oltava valmiita vaatimaan parempaa politiikkaa ja rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokaisella on tilaa ja mahdollisuus kukoistaa.

 

Kirjoittaja on tuottaja-toimittaja ja kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja (sd.) Vaasasta.

AVAINSANAT

Olisiko vaikuttavampaa yrittää rakentaa kouluyhteisöä ja koko yhteiskuntaa, jossa jokainen tuntee itsensä hyväksytyksi ja kuulluksi?

Se tapahtui taas. Se tapahtui Suomessa. Se tapahtui 12-vuotiaille lapsille.

Viertolan kouluampuminen pysäytti tavallisen tiistaipäivän pääsiäisen jälkeen. Monta asiaa järkytti, ehkä suurimpana tekijän ja uhrien poikkeuksellisen nuori ikä. 12-vuotias on vielä silmissäni täysin lapsi. On mahdotonta ymmärtää, että sen ikäinen voisi tehdä jotain näin synkkää ja lopullista.

Kouluampumisista on tullut ilmiö kaikkialla lännessä, vaikka Yhdysvallat kulkee omalla käyrällään. Tapauksiin liittyy monia tekijöitä, kuten mielenterveysongelmia ja koulukiusaamista. Reseptejä ennaltaehkäisyyn on myös monia. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu uskomattomalta panostaa ennaltaehkäisytoimissa “kouluturvallisuuteen” eli metallinpaljastimiin, aseellisiin vartioihin sekä kouluampumisharjoituksiin, joissa oppilaat säännöllisesti harjoittelevat olemaan hiljaa pulpetin alla, pimeässä luokassa.

Olisiko vaikuttavampaa yrittää rakentaa kouluyhteisöä ja koko yhteiskuntaa, jossa jokainen tuntee itsensä hyväksytyksi ja kuulluksi? Ja samalla resursseja lasten ja nuorten hyvinvointiin on oltava; matalan kynnyksen keskusteluapua ja mielenterveyspalveluita, turvallisia aikuisia lasten elämässä kotona, koulussa ja harrastuksissa.

Köyhää lasta ei voi auttaa auttamatta myös köyhiä vanhempia.

KUN on päättäjänä sekä kuntapuolella että hyvinvointialueella, on olo ristiriitainen. Paine säästöihin on kova ja kaiken kattava.

Samalla jokainen säästö, joka kohdistuu kouluihin ja terveydenhuoltoon tai harrastusmahdollisuuksiin ja perheiden palveluihin, on huono säästö. Uupuneet ammattilaiset eivät voi olla valppaina ja nuorten tukena parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla maassa on hallitus, jonka toimet syöksevät arviolta 17 000 uutta lasta ja nuorta köyhyyteen.

Pahoinvointi ei synny tyhjiössä eikä mikään määrä koulutsemppareita auta tilanteessa, jossa lapsella ei kotona ole ruokaa syödäkseen, puhtaita vaatteita tai yhtään turvallista aikuista kysymässä miten koulussa sujuu. Köyhää lasta ei voi auttaa auttamatta myös köyhiä vanhempia.

Vanhemman näkökulmasta ajatus siitä, että lapselle kävisi jotain pahaa juuri koulussa – paikassa, jonne kiitollisena lähettää päivittäin jälkikasvunsa upeiden ja osaavien ammattilaisten huomaan – on käsittämättömän kamala. Olen kiitollinen omien lasteni koulun rehtorille, joka lähestyi meitä vanhempia Wilman kautta. Viestiin oli tiivistetty käytännön läheisesti keskeiset asiat, joita tulee muistaa, kun puhuu lapsen kanssa väkivaltauutisesta.

Viimeinen lause kosketti eniten: “Olemme valmiina olemaan lasten tukena myös täällä koulussa, mikäli oppilaiden keskuudessa nousee tarve puhua tästä surullisesta tapahtumasta.”

 

Kirjoittaja on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd.) Kokkolasta.

AVAINSANAT