-
Politiikka
- 29.04.2024
- 21:15
- (Päivitetty: 29.04. 21:40)
Niin valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén kuin eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari katsovat, että eduskunnan puhemiesneuvostossa olisi ollut hyvä kertoa kansanedustaja Timo Vornasen tapauksesta. Jälkikäteen ajatellen siitä olisi ollut hyvä keskustella, Pelttari lausuu Demokraatille.
Puhemiesneuvoston jäsen, kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) on ihmetellyt viestipalvelu X:ssä, miksei puhemies Jussi Halla-aho (ps.) ole informoinut puhemiesneuvostoa kansanedustaja Timo Vornaseen liittyvistä tapahtumista, vaikka Halla-aho tiesi asiasta jo silloin, kun puhemiesneuvosto kokoontui perjantaina.
Hän on liittänyt omaan päivitykseensä apulaispormestari, ex-kansanedustaja Paavo Arhinmäen päivityksen, jossa Arhinmäki toteaa, että puhemiestä pitää välittömästi informoida, jos kansanedustaja pidätetään.
– Onko kukaan kysynyt puhemieheltä, miksi hän ei informoinut eduskuntaa pidättämisestä ennen perjantain täysistuntoa? Arhinmäki kysyy.
– Olen pyytänyt puhemiesneuvoston jäsenenä perjantaina illalla klo 19.37 lisätietoa edustajille tapauksesta sähköpostitse. Puhemies ei ole vastannut viestiini tähän mennessä, Pekonen päivitti.
Halla-aho on vastannut hänelle.
– Edustaja Pekonen ei sähköpostissaan esittänyt mitään tällaista arvostelua vaan ainoastaan toivoi, että “asiasta informoidaan lisää edustajia heti kun se on mahdollista”. Näin myös aiomme toimia, Halla-aho kirjoitti.
Puhemies viittaa myös Ilta-Sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan eduskunnan tiedotteesta.
“Perjantaina julkisuuteen tuli tieto, että kansanedustaja Timo Vornaseen kohdistuu rikosepäily. Asia tuli eduskunnan kanslian tietoon perjantaina 26.4. aamupäivällä. Ensitiedot olivat niukat, ja eduskunta noudatti tutkinnanjohtajan ohjetta olla tiedottamatta asiasta, koska halusi turvata kriittisessä vaiheessa olevan tutkinnan”, eduskunnan tiedotteessa todetaan.
Halla-aho on kirjoittanut myös, että eduskunnan pääsihteeri on lauantaina kello 9.59 vastannut edustaja Pekosen perjantaiseen sähköpostiviestiin.
JULKISUUDESSA on ollut pitkin matkaa hivenen erilaista tietoa siitä, mistä Vornasta epäillään. “Epäiltynä oleva 54-vuotias mies, jonka henkilöllisyyttä poliisi ei voi esitutkintalain perusteella vahvistaa, on tällä hetkellä pidätettynä henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksesta”, poliisi tiedotti lauantaina. Poliisi ei tuolloin tarkentanut rikosnimikettä.
Esimerkiksi MTV Uutisten lauantaisten tietojen mukaan Vornasta olisi epäilty törkeästä pahoinpitelyn yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta ja törkeästä pahoinpitelystä tuomio olisi vähintään yksi vuosi vankeutta.
Epäillyn rikoksen tuomion pituudella on merkitystä siltä kannalta, olisiko Jussi Halla-ahon pitänyt informoida eduskuntaa Vornasen pidättämisestä ja olisiko pidättämiselle tarvittu eduskunnan suostumus.
“Kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta on heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta“, perustuslain pykälässä 30 lukee.
Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella näyttää selvältä, että pidättäminen on voinut juridisessa mielessä tapahtua ilman eduskunnan suostumusta. Toisin sanoen esimerkiksi vaatimus vähintään kuuden kuukauden vankeudesta epäillystä rikoksesta olisit täyttynyt mediatietojen mukaan.
Ja tänään myös poliisi tiedotti kello 16 jälkeen, että heti tapahtumien jälkeen rikosnimikkeinä olivat törkeän pahoinpitelyn yritys, laiton uhkaus ja ampuma-aserikos.
Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen toteaa Demokraatille, että vaikka törkeän pahoinpitelyn yrityksen minimirangaistus olisi 14 päivää, pakkokeinojen osalta minimi luetaan täytetyn teon osalta eli tässä tapauksessa ikään kuin kyseessä olisi törkeä pahoinpitely, josta minimi on vuosi.
Poliisin mukaan tapauksen rikosnimikkeet kuitenkin täsmentyivät viikonlopun aikana. Miestä, jonka henkilöllisyyttä poliisi ei edelleenkään vahvista ja joka mediatietojen mukaan on Vornanen, epäillään tällä hetkellä vaaran aiheuttamisesta, laittomasta uhkauksesta ja ampuma-aserikkomuksesta. Näistä kustakin minimirangaistus on sakkoa.
Epäilty otettiin poliisin mukaan kiinni perjantaina aamuyöstä, ja hänet pidätettiin saman päivän aikana. Epäilty vapautettiin lauantaina.
VALTIOSÄÄNTÖOIKEUDEN emeritusprofessori Mikael Hidén on käsitellyt perustuslain 30. pykälän soveltamista eduskunnan kanslian julkaisussa Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä (pdf).
“Perustuslain 30 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan on kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Virkkeestä käy selväksi, että kansanedustajalla ei ole mitään yleistä immuniteettia rikosprosessuaalisia pakkokeinoja vastaan. Tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus ei sisällä sellaista ajatusta, että eduskunnan tehtävänä olisi ottaa kantaa kyseisiin pidätyksiin tai vangitsemisiin tai että eduskunnalla olisi toimivaltaa vaikuttaa niihin. Ilmoitusvelvollisuuden merkitys on kahtalainen. Se palvelee eduskunnan tarvetta tietää kansanedustajan esteistä hoitaa edustajantointa… Yleinen ilmoitusvelvollisuus antaa eduskunnalle jonkinlaisia mahdollisuuksia seurata tämän normin noudattamista, toisin sanoen sitä, että suostumusta ei jätetä pyytämättä silloin kun se on tarpeen“, Hidén kirjoittaa.
Kirjan mukaan perustuslain 30. pykälän rajoitus viranomaisten toimivaltuuksiin koskee vain pidättämistä ja vangitsemista.
“Säännös ei siten merkitse rajoitusta poliisilla virkatehtävissään olevaan kiinniotto-oikeuteen, olipa kyseessä pakkokeinolaissa tarkoitettu epäillyn kiinniottaminen – jonka on 24 tunnin kuluessa johdettava pidättämiseen tai vapauttamiseen – taikka poliisilaissa tarkoitetut ja lyhytaikaiseksi säädetyt kiinniottamiset esimerkiksi henkilöllisyyden selvittämistä ja henkilön suojaamista varten“, Hidén kirjoittaa.
Perustuslaissa todetaan siis, että kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita, elleivät tietyt perustuslaissa mainitut ehdot täyty. Eli jos epäilty rikos ei täytä vähintään kuuden kuukauden lievimmän rangaistuksen ehtoa eikä kansanedustajaa epäiltäisi painavista syistä syylliseksi, eduskunnan suostumus pitäisi perustuslain mukaan hankkia. Siitä, miten tulisi menetellä eduskunnan suostumusta pyydettäessä ja suostumusta annettaessa, ei ole Hidénin mukaan kuitenkaan olemassa säännöksiä. Suostumus olisi kuitenkin pyydettävä etukäteen. Suostumuksen antamiseen riittäisi täysistunnossa yksinkertainen enemmistö.
NYT siis kuitenkin näyttäisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan siltä, ettei suostumusta pidättämiseen olisi tarvinnut kysyä.
Puhemies Jussi Halla-aho (ps.) on kuitenkin nyttemmin katsonut Ylelle, että hänen olisi ollut syytä informoida eduskunnan puhemiesneuvostoa heti perjantaina kansanedustajan pidätyksestä ja osallisuudesta ampumavälikohtaukseen.
– Tässä mitä ilmeisimmin tapahtui jonkinlainen koordinaatiokatkos minun ja pääsihteerin väillä. Pääsihteeri sai tiedon tästä asiasta poliisilta ja informoi minua. Kaiketi oletin, että pääsihteeri olisi sitten informoinut kaikki ne tahot, jotka siinä tilanteessa on syytä informoida, Halla-aho sanoo Ylelle.
Helsingin Sanomille Halla-aho on aiemmin kertonut, että oli saanut eduskunnan pääsihteeriltä Antti Pelttarilta tiedon joko kansanedustajan kiinniotosta tai pidätyksestä.
Emeritusprofessori Mikael Hidén puntaroi Demokraatille, että toisaalta eduskunnan informoimisen tarve ja eduskunnan pitäminen ajan tasalla puoltaa sitä, että puhemies saatuaan ilmoituksen pidätyksestä olisi ilmoittanut sen myös täysistunnolle.
Toisaalta Hidén sanoo näkemyksenään, että vastakkaiseen suuntaan puhuisi se, että täysistunnolle ilmoittaminen lisäisi huomattavasti asian julkisuutta mediassa.
– Itse olen vähän kahden vaiheilla, kun toisaalta informaation tarve ja avoimuus on hyvä.
Hidén nostaa eduskunnalle tiedottamiseen vaikuttavana seikkana myös sen, että asiassa on kyseisessä tilanteessa mahdollisesti oltu vaillinaisten tietojen varassa.
Yhtä lailla kuin eduskunnan täysistunnolle informoimista Hidén pyörittelee myös kysymystä puhemiesneuvoston informoinnista. Hän vaikuttaa ymmärtävän toisaalta sitä, että puhemiesneuvostoa olisi ollut hyvä avoimuuden nimissä informoida mutta nostaa myös esiin sen, että jos poliisi ei ollut voinut vahvistaa ampumistapaukseen liittyvän henkilön nimeä julkisuuteen, asiasta kertomiseen eduskunnassa liittyy ongelmia. Hidén asettuu kuitenkin sille kannalle, että puhemiesneuvostoa olisi ollut hyvä informoida asiasta.
EDUSKUNNAN pääsihteeri Antti Pelttari ei myöskään ottanut perjantaina eduskunnan puhemiesneuvostossa Pelttarin tapausta esiin.
– Varmaankin jälkikäteen ajatellen siitä olisi ollut hyvä keskustella, Pelttari kommentoi Demokraatille.
Hän vaikuttaa on siis samoilla linjoilla kuin Halla-aho.
Sinänsä Pelttari näkee, ettei hänellä todennäköisesti ollut velvoitetta kertoa puhemiesneuvostolle asiasta.
– Tässä tilanteessa tulkitsen niin, että eduskunnan luvalle poliisin toimille ollut siinä vaiheessa tarvetta.
Toisaalta Pelttari viittaa myös puhemiesneuvoston informoimattomuuden taustalla siihen, että eduskunta noudatti tutkinnanjohtajan ohjetta olla tiedottamatta asiasta.
– Mutta totta kai sitten eduskuntayhteisön osalta on hyvä, että näistä asioista tultaisiin esiin, mutta tässä varmaan täydellistä lopputulosta on vaikea eri intressien välillä saavuttaa.
Pelttari ei lähde avaamaan yksityiskohtia siitä, millaista tietoa poliisi eduskunnalle antoi perjantaiaamuna kansanedustajan rikosepäilystä.
ANTTI PELTTARI ei myöskään kommentoi kansanedustaja Vornaseen liittyvää poliisitutkintaa.
Hän painottaa, että sitä kommentoi vain poliisi.
Demokraatti kysyi Pelttarilta kommenttia muun muassa siihen, onko poliisi tutkinut kansanedustajan työhuonetta eduskunnassa.
Kysymykseen, selvittääkö eduskunta esimerkiksi sisäisellä selvityksellä, onko Vornasella voinut olla ase eduskunnassa hän vastaa myös, että on esitutkinnan asia selvittää rikosepäilyyn liittyvät seikat.
Poliisi on sittemmin kertonut Helsingin Sanomille, ettei Vornasella ole ollut asetta päivällä eduskunnassa.
Eduskunnasta on myös aiemmin annettu tieto, että vaikka kansanedustajat voivat tilapäisesti säilyttää harrastusaseitaan eduskunnan turvatiloissa, Vornanen ei ole säilytyspalvelua käyttänyt.
Pelttari ei kommentoi suoraan kysymystä, muuttuvatko eduskunnassa työskentelevien virkamiesten tai kansanedustajien turvatarkastukset tapauksen vuoksi. Kansanedustajat, heidän avustajansa ja virkamiehet pääsevät taloon tällä hetkellä ilman turvatarkastusta.
– Lienee itsestään selvää, että tämän tapauksen jälkeen turvallisuudesta eduskunnassa keskustellaan. Katsotaan, onko keskustelulla jotain seurauksia, hän sanoo.
Pelttari itse uskoo, että jatkossakin turvatarkastus kohdistuu todennäköisesti eduskunnassa vieraileviin henkilöihin eikä siellä työtään tekeviin. Hän muistuttaa, että päätöksistä vastaavat kuitenkin viime kädessä kansanedustajat.
PELTTARI ei ennakoi sitäkään, voiko ampumaharrastuksessa ja metsästyksessä käytettävien aseiden säilyttämiseen eduskunnassa tulla muutoksia. Hän kuitenkin painottaa, ettei näe metsästysaseiden säilyttämisellä eduskunnassa suoraa yhteyttä kansanedustajan rikosepäilyyn.
Mikseivät kansanedustajat voi säilyttää aseita heidän eduskunnan läheltä hankkimissaan asunnoissa tai kodeissa? Tähän peruste on Pelttarin mukaan ollut se, että kansanedustajat saattavat lähteä ampuma- tai metsästysharrastukseen suoraan eduskunnasta.
Myöskään eduskunnan turvallisuusjohtaja Tiina Ranta ei halua tässä vaiheessa puhua siitä, tuleeko eduskunnan turvallisuustarkastusten käytäntöihin muutoksia.
Hän toteaa, että eduskunnan turvallisuuskäytänteet ovat salassapidettäviä.
Hän sanoo, että fokus on nyt muualla.
– Keskiössä on nyt se, että saadaan taloon työrauha. Selvitellään näitä asioita nyt ajan kanssa.
Ranta ei kommentoi myöskään sitä, tekeekö eduskunta sisäistä selvitystä median tiedoissa epäillyksi mainitun edustaja Timo Vornasen liikkeistä eduskunnassa liittyen torstain ja perjantain tapahtumiin.
– Siellä on poliisilla esitutkinta käynnissä. Mennään aika pitkälle sen mukaan, mitä poliisi tästä asiasta tiedottaa. Jos tulee pyyntöjä (poliisilta), sitten niitä toteutellaan. Pitäydyn valitettavasti nyt kommentoimasta sitä, mitä me teemme tämän asian osalta.
Ranta muistuttaa, että esimerkiksi kameravalvonnan tallenteet ovat salassapidettäviä eikä niitä luovuteta medialle.
Sitä, onko tallenteita luovutettu poliisille, hän toteaa, että yleisellä tasolla poliisin tarpeet selvitetään, mutta käynnissä olevaan tapaukseen hän ei ota mitään kantaa.
EDUSKUNNAN kansliatoimikunta päätti helmikuussa, että aseita pitää säilyttää eduskunnan tiloissa vain turvallisuusosaston osoittamassa paikassa. Aseiden säilytys liittyy käytännössä ampuma- tai metsästysharrastukseen.
Aloite helmikuiseen ohjeen muutokseen tuli eduskunnan turvallisuusosastolta tämän vuoden alussa. Tämä lähti liikkeelle Rannan mukaan ”normaalista kehittämistarpeesta”.
– Täällä jatkuvasti kehitetään ja viedään asioita eteenpäin riskilähtöisesti. Kun esille tulee tarve, sitten tehdään ohje tai periaate.
Virallisen ohjeen mukaan ase on annettava turvallisuusosaston virkamiehelle, joka laittaa sen asianmukaisesti säilöön. Jos virkamiehellä tai kansanedustajalla on tarve aseen väliaikaiseen säilyttämiseen, asianomaisen henkilön on ilmoitettava asiasta turvallisuusosastolle viipymättä. Jo lupa aseeseen edellyttää sitä, että sitä on säilytettävä oikein, Ranta toteaa.
Sitä, kuinka moni eduskunnan työntekijä tai kansanedustaja säilyttää asetta eduskunnan turvallisuusosaston osoittamassa paikassa Ranta ei kerro. Se on salassapidettävä asia.
Kysyttäessä yleisellä tasolla sitä, onko eduskunnassa säilytetty aseita oikein eli käytännössä, olisiko ollut myös väärää säilytystä, Tiina Ranta ei osaa suoraan vastata.
Onko sinulla tiedossa, että aseita on säilytetty eduskunnassa oikein vai onko toista tietoa, että ei olisi säilytetty oikein?
– En ota siihen tässä kohtaa vielä kantaa. Mennään asia kerrallaan.
